Minusta tuli ylioppilas

Kirjoitin ylioppilaaksi kuusi vuotta sitten, onko siitä jo niin kauan? Muistan hyvin sen fiiliksen kun keväällä (2010) sain kuulla että saan lakin päähäni. Olin niin iloinen ja ylpeä itsestäni. Kirjoitin kaikki aineet keväällä ja siinä oli aikamoinen urakka, mutta selvisin siitä. Olo oli niin helpottunut, kesällä pystyin ottamaan rennosti. Oli aika pitää hauskaa, hengailla ja reissailla kavereiden kanssa. Olimme Pekan kanssa seurustelleet vasta muutamia viikkoja, oli mukava tutustua ja nauttia yhdessäolosta. Viihdyimme toistemme kanssa niin hyvin, että lukioaikaiset tulevaisuuden suunnitelmani menivät uusiksi, onneksi! Oli ihanaa että löysin elämääni ihmisen kenen kanssa tehdä tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä. (Henkilökohtaisten syiden takia juhlat pidettiin vasta joulukuussa. Välivuosi teki minulle hyvää, oli aikaa selvittää päätä ja miettiä mitä haluaa tehdä.)



Onnistumiseni takana on ehdottomasti perheeni, rakkaus, tuki ja kannustus minua kohtaan. Minuun on aina uskottu, se että yritän parhaani on aina riittänyt ja minusta ollaan ylpeitä. Minusta on hienoa, että suoritin lukion ja minusta tuli ylioppilas. Se lakki avaa monia ovia, antaa mahdollisuuden valita ja muistuttaa minua siitä, että pystyn mihin vain jos oikeasti tahdon. 


Onnea uusille ylioppilaille! Elämänne saattaa mennä eri tavalla kuin olitte suunnitelleet, mutta älkää murehtiko, se voi tuoda teille jotain vielä parempaa mitä ette osanneet edes odottaa. :-)






(Ylioppilaskuva: Valtakuva )