Mun polttarit

Kolme vuotta sitten (29.6.2013) minut yllätettiin täysin. Olin nukkumassa kun oveen koputettiin, ajattelin että en jaksa nousta että antaa koputtaa vaan. No koputus jatkui todella kauan ja ajattelin että perhana, pakko kai se on avata. Oven takana seisoi mies joka sanoi että nyt lähdetään. Menin ihan paniikkiin, mutta tajusin pian mikä on homman nimi, POLTTARIT! Eikun lappu silmille ja auton kyytiin. En yhtään tiennyt minne minua ollaan viemässä. Lyhyen ajomatkan jälkeen minut saatettiin autosta ulos, lappu otettiin silmiltä ja olin tutussa kampaamossa. Minulle laitettiin kampaus ja kynnet hoidettiin, ihanaa hemmottelua. Sain kampaajaltani vihjeen siitä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Eikun taas auton kyytiin, aluksi silmät peitettiin, mutta myöhemmin lappu otettiin pois ja olin auton kyydissä keskellä ei mitään. Alkoi olla jo jännät paikat, mietin koko ajan että minne minua viedään. Onneksi ihanat ystäväni olivat keksineet minulle matkapuuhaa, superkivat ristikot. 




Matka vaan jatkui ja jatkui kun melkein tunnin ajelun jälkeen minun täytyi peittää silmät. Jonkun ajan päästä sain ottaa lapun pois ja olin kukkulan päällä, en edes ollut varma että missä. Minulle oli jätetty vihje ja maalaustarvikkeet. Piti maalata taulu ystävyydestä. Maalasin taulun ja sitten ystäväni ilmestyivät pirunsarvet päässään. Ihana yllätys ja samalla olin niin helpottunut. Minulle puettiin mustat siivet ja enkelin sädekehä päähän. Siinä me oltiin, pirut ja langennut enkeli. Tytöt olivat järjestäneet Kotkaan ihanan piknikin, juotiin ja syötiin, minulle myös ennustettiin korteista (mikä hauskinta ennusteet pitivät aikalailla paikkansa, hih). Ja vaikka kuvissa sää näyttää kylmälle, sitä se ei ollut. Tosi kuuma hellepäivä. (Myöhemmin illalla oli raju ukonilma, sähköt meni ja ihan lähelle meitä iski salama. Se oli tosi hurjaa.) 





Matka jatkui taas ja lappu laitettiin silmille. eikun auton kyytiin. Nyt automatka oli tosi pitkä, enkä taaskaan tiennyt minne mennään. Tunnin ajomatkan jälkeen tulimme hiekkatielle ja kaaso pelotteli minua, että nyt mennään hyppäämään laskuvarjohyppy. Olin ihan että apua, sillä ainoat ehdot polttareille taisivat muistaakseni olla että EI BENJIHYPPYÄ EIKÄ LASKUVARJOHYPPYÄ. No olin jo vähän aikaa paniikissa ja ajattelin että ei helkkari, se ei voi laittaa minua noin tukalaan tilanteeseen, mutta en tietysti voinut olla varma, koska en nähnyt mitään. Suureksi helpotukseksi oltiinkin meidän mökin pihassa. Tytöt oli koristellu mökin kivoilla koristeilla ja rakkausaiheisilla teksteillä. Minulle oli keksitty kivoja aktiviteetteja ja tietysti ihania morsiustaikoja. Pakko mainita että yksi taioista oli, että vihta täytyi heittää talon katolle, riippuen siitä mihin päin vihta osoittaa se kertoo tulevan lapsen sukupuolen. Taian mukaan meille Pekan kanssa tulisi tyttö tai kaksoset (ei oltu ihan varmoja kumpaa vihta osoitti enemmän) Ja kuten tiedätte niin tyttöhän meille siunaantui.






Kuten ehkä ymmärrätte osa polttareiden sisällöstä jää polttareissa juhlineiden tietoon, hih. Mutta sen voin kertoa että polttarit olivat juuri sellaiset minkälaiset olisin halunnutkin. Minusta on erittäin hauskaa että polttarit pidettiin minulta täysin salassa ja minut oikeasti yllätettiin. Meillä oli paljon kaikkea hauskaa tekemistä, mutta ehdittiin myös rentoutua ja juhlia. Ihan parasta. Polttareista jäi tosi hyväfiilis ja huippukiva muisto. Täytyy sanoa että minulla on ihania ystäviä! Kaaso veti homman vielä paremmin mitä olin kuvitellut (vaikka kuvittelinkin että polttareistani tulee mahtavat). Erityisen iso kiitos ihanalle kaasolle, joka järjesti minulle unohtumattomat juhlat, viimeiset juhlat ennen avioliittoa. Tiesin kyllä kaason onnistuvan, meillä on takana vuosien ystävyys, voin aina luottaa häneen. Ja tosiaan juhlat oli järjestetty minulle, nautin joka hetkestä (ei ole helppoa järjestää juhlia toiselle, minun kaasoni onnistui). Toivon että muillakin olisi yhtä hauskat ja mahtavat polttarit kuin minulla! Kiitos tytöt, ootte huippuja <3