Puistoilua

Ihana kevätpäivä. Aurinko paistaa, taivas on sininen ja pilvetön. Lämminäkin on 5-10 astetta. Tämä keli suorastaan huutaa ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta, ja niin me teimmekin. Suuntasimme Helmin kanssa leikkipuistoon. Aluksi Helmi istui ratteiden kyydissä, mutta osan matkasta käveli kuitenkin itse. Vauhti oli niin kova, että äiti ei meinannut pysyä perässä. Kesällä Helmi varmaan jo juoksee hirmuista vauhtia. 

Helmi oli innoissaan kun pääsimme perille. Talvella puistoa ei aurattu, joten silloin siellä oli vaikea leikkiä. Vieläkin lunta oli jonkun verran, mutta nyt puistossa pääsi kuitenkin helposti liikkumaan. Voi sitä ilon ja onnen määrää kun Helmi pääsi pitkästä aikaa kiikun ja kaakin kyytiin. Oli kiva katsella kun Helmi hihkui ja lauleskeli "kiikkuu kaakkuu..." :-) Helmi rakastaa myös kiipeilyä, joten ehdottomasti piti päästä kiipeämään kaikki mahdolliset puiston rappuset ja mäet.


"Kaakki"

"Kiikku"


Helmi tuli niin onnelliseksi kun pääsi puistoon leikkimään, kiikkumaan, kaakkimaan ja kiipeilemään. Minusta se on niin ihanaa miten lapset innostuvat niin pienistä asioista, lähes kaikesta mitä heille ehdottaa. Yksi puistossa käynti voi olla sillä hetkellä maailman paras juttu, samoin kuin pillimehu tai (niin kuin meillä:) hampaiden harjaus. Äitinä olen oppinut nauttimaan arjen pienistä iloista. Ja olenkin huomannut, että juuri nämä monet pienet kivat asiat arjen keskellä tekevät elämästä ihmeellisen. Helmi kasvaa kovaa vauhtia ja on ihanaa, että olen saanut olla kotona luomassa niitä lapsuusmuistoja, joita Helmi muistelee aikuisena lämmöllä.