METSÄ


Metsässä tulee käveltyä aivan liian harvoin. En ole sen tyyppinen ihminen joka lähtee eräilemään, lenkkeilemään tai muuten vaan fiilistelemään luonnon äärelle ihan muuten vaan. Haluaisin olla - mutta fakta on se että en ole. Läheltä löytyisi varmasti vaikka miten paljon metsälenkkejä käveltäväksi mutta jos lähden juoksulenkille menee reittini aina kaupungin halki asfalttiteitä pitkin.

Eräänä aamuna ulkona oli upea sumu auringon nousun aikaan. Päätinkin napata kameran matkaan ja käydä käpöttelemässä pienessä metsäpläntissä naapurustossamme. Vitsi miten terapeuttista! Aika ajoin otin kuulokkeet pois ja kuuntelin luonnon ääniä kun välillä taas uppouduin ihastelemaan maisemia kelttiläisen fiilistelymusiikin soidessa kuulokkeista. Olo oli ihan kuin lapsena kun lähdettiin temmeltämään metsään ihan vaan "seikkailulle".

Täytyisi ihan tosissaan lähteä vähän patikoimaan kunnon metsään tässä syksyllä! Viime vuonna käytiin eräilemässä Repovedellä ja oli kyllä ihanaa syödä eväsleipiä kallion huipulla mielettömiä maisemia ihaillen ja hörppiä kuumaa kahvia kirpsakassa syyssäässä. Tämän vuoden eräilyt on tähän mennessä rajoittuneet tuohon muutaman tunnin pikkumetsässä haahuiluun, mutta onhan tässä vielä syksyä jäljellä! :) Harmi vaan että upea ruska alkaa olla jo ohitse.