11-vuotiaan taidonnäyte: Gluteeniton sateenkaarikakku karkkisydämellä.

Tämän kirjoittaa nyt super ylpeä äiti, joten leuhkimisvaroitus!!!

Ja helppo on kehua, kun 11-vuotis synttäreiden sankari loihti ihan itse tällaisen taideteoksen kaverisynttäreilleen. Huhhuh! Minulla kun ei pysy kaulin eikä vatkain kädessä, niin en voi kuin ihmetellä mistä tuo nuori neito tuon kekseliäisyytensä ja taitonsa on perinyt. 

Täydellisyyttä!


Meillähän on iloisesti näin joulun kunniaksi pikkupikku keittiöremontti meneillään. Kukahan senkin taas keksi?
Alkuperäinen ajoitus tälle projektille piti olla viikolla 46, mutta kun tahtomani posliininen allas (se on siis niiin siisti!!!) saataisiin vasta viikolla 48, lipsahti remontti päällekkäin kuopuksen 11-vuotis syntymäpäivien kanssa. Sen lisäksi oli keittiöfirmalla vielä muutaman päivän viive, eli uusi keittiö saapuu vasta 4.12, eli meillä ei sitten vietetä myöskään itsenäisyyspäivää... Hohhoijaa.

Oodin syntymäpäivät pelasti ihana äitini, ja päästi koko tyttölauman kotinsa kellariin Voikkaalle. Sinne suunnattiin myös perjantai-iltana koko perheen voimin leipomishommiin, vaikkakin minä jäin lähinnä sivustaseuraajaksi ja esikoisen kokeisiin kyselijäksi. Isukki pääsi vatkaimen varteen, muuten kaikesta huolehti synttärisankari ihan itse.

Juhlapaikkana äitini kodin kellari Voikkaalla.

Jokaisessa perheessä on varmasti hyvin monenlaisia persoonatyyppejä. On joskus ihan huvittavaa seurata, miten tämä meidän perheen dynamiikka toimii.

Mieheni yrittää epätoivoisesti perustella järkevyyttä sille, että kannattaisi tehdä kakun pohjaan vain kahta eri väriä, kun ei ole yhtäkään valmista ohjetta neidon haluamalle kakulle. = sotilaallista järjestelmällisyyttä. (ohje, sitä noudatetaan, ei poiketa sivuraiteille)

Samaan aikaan minä vaan lyön lapselle pökköä pesään, että anna mennä vaan ja kokeile. Jos sen on nähnyt YouTubessa, niin kyllähän se nyt jotenkin onnistuu ulkomuistista, ostetaan sitten lähikaupasta käpykakku, jos menee pieleen. Jos ei yritä, ei voi onnistua!  = Ensin tehdään ja sitten mietitään, jos edes silloinkaan. (pääasia, että on hauskaa)

Sateenkaarikakun valmistus:

Ensin valmistettiin TUPLANA taikina Kinuskikissan gluteenittoman kakkupohjan ohjeella. Ja huh miten hyvää siitä tuli!
Ohje mehevään kakkupohjaan tässä.

Ja sitten jaettiin taikina viiteen eri astiaan, ja alkoi pikkuleipurin värjäysoperaatio.
Hirveä haloo syntyi minun ihan vallan hyvistä karamelliväreistä, kun niiden parasta ennen päivä oli mennyt ohi 15 vuotta sitten. Turhanpäiväistä höpötystä! Sitäpaitsi äitini kaapista löytyi 1996 vanhaksi menneet karamellivärit, ja ihan joka vuosi niitäkin on käytetty. Vaari sanoi aina, että jos juustossa on hometta, se on homejuustoa. Eikä niissä karamelliväreissä näkynyt edes matoja. Mutta sai se sankari tahtonsa läpi, ja käytti uusia nestemäisiä karamellivärejä -nykyajan kotkotuksia!

Paistoaika oli vain noin 10-15 minuuttia, eikä minun vahdittavaksi jätetty kuin yksi kakkupohja, jonka senkin unohdin uuniin. Kakkupohjat jätettiin yön yli jäähtymään, ja lauantai aamuna alkoi kakun rakentaminen. Oodi halusi väleihin vain maustettuja rahkoja, jotta leikatun kakun pinta on tasainen, eikä värit sekoitu. Kostutus tehtiin maidolla, jotta värit pysyy puhtaana.

Mammalta (=äitini) synttärisankari sai lahjaksi laatikollisen leipomistavaroita, ja mukana oli paljon toivottu pyörivä alusta. (ja minnehän ne kaikki vempeleet työnnetään, kun uuden keittiönkään myötä meillä ei tule olemaan tarpeeksi kaappeja nykyisillekään astioille?) Ja voi että sitä riemua, kun kakun täyttäminen ja koristelu kävi kuin ammattilaiselta. Pääsin minäkin pyörittämään, mutta sanomistahan siitä tuli.

Neljää eri rahkamakua: vanija, mansikka, mango ja sitruuna.

Kolmeen keskimmäiseen kerrokseen tehtiin keskelle reikä piparkakkumuotilla. Näin saatiin tilaa M&M's karkeille, jotka sitten paljastui kakun keskeltä, kun sitä leikattiin. 

Ja jottei päästäisi liian helpolla, piti saada vielä kolmea eri väristä kermavaahtoa. Isän tehtävä oli vatkata, äidin tehtäväksi jäi kannustaa kerman levittämisessä, ja volyymithän siinä taas nousi, kun me tuli ja tappura yritettiin miettiä mikä olisi fiksuin tapa levittää kermavaahto. Pitäisi vaan minun ymmärtää pysyä pois tieltä ja olla neuvomatta (itseäni viisaampaa).

Valmista!

Juhliin saapui yhdeksän ystävää, ja kaikki olivat selvästikin ihmeissään pikkuleipurin aikaansaannoksesta. Ihanaa, miten lapset osaa kehua vilpittömästi toista hyvästä työstä. Ja voi että miten se sai Oodin silmät loistamaan! 

Everyone wants to be appreciated,
so if you appreciate someone,
don't keep it a secret.
   -Mary Kay Ash

Toisen kehuminen ja kannustaminen on hieno taito, eikä kehun antaminen toiselle maksa mitään. 

Eipä olis meikäläiseltä onnistuneet nuo raidat. WAU!
Seuraavan palan myötä löytyi vielä sisälle kätketty karkkiyllätys!

Olisipa kivaa saada Oodille näytettäväksi kuvia teidän tekemistä kakuista. 
Jakakaa niitä Lumottu Polku -facebook sivulle tämän postauksen alle, niin mepä ihastellaan.

Tässä lisää Oodin leipomuksia

Ylpeänä,
Anni