Ankkapurha -kulttuuria lasten kännyköistä

Sadepäivän tervehdys!

Meidän ihana Mini Cooper, vauhdikas kesäauto, on saanut meidät seikkailemaan lähiseudulla alkukesän aikana normaalia enemmän. Usein lähdemme ajelemaan ihan ajelemisen ilosta, ja päädymme milloin minnekin. Eilen lapset halusivat iltamyöhällä sateenropinaan ajelulle, ja päädyimme anoppilaan Karhulanjärven rantaan iltapalalle.

Sunnuntaina ajelimme jäätelölle Susikoskelle. Täytyy tunnustaa, että kävin siellä elämäni ensimmäistä kertaa. Yllätyin, miten paljon moottoripyöräilijöitä ja muita sunnuntaiajelijoita siellä oli. Vilkas, pieni kahvila kauniissa Kymijoen maisemissa, Susikosken sillan kupeessa. Suosittelen!
Lapset innostuivat valokuvaamaan toisiaan, mistä taitaakin tulla perheen kesäharrastus. Niin hauskaa se oli.

Sunnuntaiajelu Susikoskelle.
Lapset osaavat näköjään ottaa todella upeita kuvia.

Kotimatkalla poikkesimme ihan extempore Ankkapurhan Kulttuuripuiston alueelle tutustumaan vanhaan, kesäkahvilana toimivaan 1842 rakennettuun viljamakasiiniin. Ihan nolottaa myöntää, etten tiennyt kyseisen kahvilan olemassaolosta mitään. Toisaalta, vastahan se on vuodesta 1957 toiminut, että ei nyt liian äkkiä pidäkään mennä, jotta ehtii uutuudenviehätys haihtua. (just joo...)

Miksi oman kaupungin nähtävyyksiin ei tule tutustuttua?
Nyt parannan tapani, ja teen Summer Bucket -lupauksen tutustua ainakin kymmeneen nähtävyyteen Kouvolassa kesän aikana. Ämpärillinen jäävettä niskaan, jos en sitä tee.

Täällähän on vaikka mitä!
Kesäkahvila Ankkapurha Cafe tarjoilee lähiruokaa, luomukahvia ja uniikkeja jäätelöannoksia ainutlaatuisessa miljöössä.
Tästähän kehkeytyi kunnon seikkailu!

Jurputan aina lapsille liiasta kännykän käytöstä. Olenhan heidän sanojensa mukaan koko-Sarkolan-tiukkapipoisin-mutsi-ja-ehkä-jopa-koko-Kouvolan, koska he saivat kännykät vasta kolmannelle luokalle mennessään kun-kaikilla-muillakin-on-jo-kännykät. Nyt kuitenkin pääsimme yhteisymmärrykseen kännykkäkuvaamisen hienoudesta.

Katsokaapa mitä lapset näkivät ja huomioivat (ja saivat meidät aikuiset näkemään ja huomioimaan) Ankkapurhan tehdasalueella, kun he saivat ikuistaa tunnelmia kännyköillä sielunsa kyllyydestä:

Liikutuin lasten kyvystä nähdä kaunista asioissa, joita me aikuiset emme oivalla jäädä ihastelemaan. Kuten betonia, voikukkia, lukkoja, ränsistyneitä penkkejä, betoniporsaita... Minäkin räpsin menemään kännykälläni minkä kerkesin.

Asennetta!

Antakaahan vinkkejä minne kaikkialle kannattaa Kouvolan seudulla kesällä mennä. Kulttuurin, kuvaamisen, yhdessäolon ja Minillä ajelun yhdistelmästä tuli meidän uusi harrastus.
Ainakin Repovesi, Werla, Virtakiven kesäkahvila... nämä tutut jutut. Mutta mitäs muuta täällä on?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ankkapurhasta. Anni Lapatto (hehheh)