APUA! Meillä on tontti ASUNTOMESSUILTA.

AAAPUUUUUAAAA! Tontti? Meillä?

Niin siinä sitten kävi, kun tein yhteistyönä blogipostauksen Kouvolan asuntomessujen kanssa. Minua ei kyllä pitäisi päästää yhtään minnekään kotinurkista, kun aina on kauhea katastrofin vaara.

Miten tässä nyt näin sitten kävi?
Syytän ystävääni, joka työskentelee asuntomessujen parissa. Ihan selvästi sen vika!
Lähettää mulle messengerissä postauksen lukemisen jälkeen viestin, että "PS. hyviä tontteja on vielä muutama jäljellä. Ai että tulis hieno, jos teidän tyylillä rakentais."

Sitten vielä jatkaa, että "Mä tiedän, että sä oot hyvä repäisemään. Yllätä Simo, ja ilmoitat, että tuli varattua hieno upseerin vaimon arvolle sopiva tontti." Siis ihan ku syömään käskisi!

Ja sitten se varmin naru, mistä vetää: "Tarvitsen muuten ripsaria." Heittäkääpä ihan villi veikkaus minne tehtiin ripsaritreffit...

Pioneeripuistossa! Voisiko täällä asua?


Lapset autoon ja pari tuntia messengerkeskustelun jälkeen me seisotaan varpaat jäässä lumihangessa keskellä Pioneeripuistoa, ja tollotetaan 3D kuvaa alueesta. Seuraavana päivänä samoilla huudeilla seisoskelee isäntä lasten kanssa. Ja sitä seuraavana päivänä me kävellään siellä käsi kädessä, ja yritetään miettiä, mitä ihmettä me elämältä oikein halutaan.

3D kuvaa alueesta.

Vaikka rantatontista alunperin haaveilinkin, niin Talliojan puistoon rajoittuva tontti lopulta vei pitemmän korren, ja laitoimme hakemuksen tontista juuri ennen hakuajan päättymistä.

Yksi parhaista tonteista
Tallioja ja tuleva puistoalue.

Kokousten ja palaverien jälkeen se toivottu ja ei-toivottu puhelu sitten tuli: Teidän hakemus on hyväksytty.
Mitä? Ei tässä näin pitänyt käydä!

Talo ei ole edes vielä myynnissä, eikä me ihan olla edes päätetty mitä halutaan. Kaikki tapahtu niin äkkiä.
Viime viikot on juostu talotoimittajien kanssa tapaamisissa, selvitetty asioita pankin ja kiinteistövälittäjän kanssa, sekä luettu läpi varmaan tsiljoona kuvastoa ja lehteä. Samaan aikaan olemme selvittäneet vanhan ja tutun kotimme laajentamisen mahdollisuutta ja tavanneet useita eri rakennusfirmoja.


Enttententten...
Hetkittäin olen varma, etten halua rakkaasta kodistamme mihinkään. Toisina hetkinä taas tuntuu, että on uuden aika. Järki yrittää sanoa jotakin ja sydän jotakin, mutten oikein tiedä mitä. Velaton elämä ja paljon matkustelua, vai lisää talolainaa ja uusi, huoleton koti, missä mikään ei ole rempallaan tai remontin tarpeessa. Uutta vai vanhaa? Toinen tytär haluaa ehdottomasti muuttaa, toinen ei missään tapauksessa. Minun vasen jalka haluaa muuttaa, mutta oikea ei. Mies on vähintäänkin yhtä sekaisin.

Mikä on oikea päätös? Sitä istuin männäviikolla miettimässä tontin kupeessa. Ei tullut valmista.


Miten tässä käy?
Se selviää lähiviikkojen aikana, sillä lopullisen päätöksen tekemiselle ei ole enää montaa viikkoa aikaa. Jos pääni ei ole poksahtanut ennen sitä, niin kerron kyllä sitten teillekin lopputuloksen.

Niin, ja Starboxin väki. Mitäpä, jos ensi kerralla miettisitte varovaisemmin minkälaisia yhteistyökuvioita minulle tarjoatte. Ihan just in case. Jos ei nyt aikanaan mitään huvijahteja...
Kävin nimittäin lääkärissä tässä muutama viikko sitten ja pyysin häntä ottamaan kilpirauhaskokeet liikatoimintaa epäillessäni. Lääkäri sanoi, että "no ei se varmaan sitä ole, siinä kun voi tulla ihan sellaiseksi, että ostelee miljoonaveveitä ihan velaksi."
Jep, otappa nyt vaan ne kokeet!

Anni