Aurajuustokeittoa alkupalaksi ja ajatuksia aikuisten omasta ajasta pääruuaksi.

Ooh ja nam!
Rakas mieheni valmisti niin taivaallista aurajuustokeittoa lauantain pihvi-illallisen alkukeitoksi, että oksat pois. Ja kyllä, hän valmisti minulle illallista alkupaloineen ja jälkiruokineen, (koska se aina lellii mua!) ja vieläpä vei minut reiluksi vuorokaudeksi mökille ihan kahdestaan. Niin terapeuttista. Niin ihanaa. Ja niin äärettömän tarpeellista.

Syksy

Silloin kun esikoisemme syntyi, päätimme vakaasti, että jotta emme koskaan kadottaisi toisiamme, pitäisimme kiinni kerran kuukaudessa vietettävistä yön yli treffeistä. Ajasta ihan kahdestaan.
Kasiplussan arvoisesti ollaan siinä pysytty, muttei siis todellakaan aina.

En ole koskaan uskonut siihen ajatukseen, että lapsi kärsisi siitä, että viettää yön tai pari vanhemmistaan erossa. (en ole kuitenkaan niin häävi vanhempi, vaikka lapsilleni paras mahdollinen äiti uskonkin olevani, etteikö oma äitini pärjäisi ihan yhtä hyvin) Omat rakkaimmat lapsuusmuistoni on juuri niitä isovanhempien tai mummin siskon luona koettuja ainutlaatuisia hetkiä, ja silmät hehkuen niistä puhuvat myös meidän tytöt.

Eedit-esikoisemme taisi olla muutaman kuukauden ikäinen, kun lähdimme vuorokaudeksi Haikon kartanoon. Muistan vieläkin sen tunteen, joka minut valtasi illallisella, kun tarjoilija kantoi eteeni viiriäistä ja viikunoita. Vaikka rakastan olla äiti ja rakastan arkea ja juhlaa lasteni kanssa, niin hetkittäin tekee oikein hyvää olla vain nainen. Melko kovaa sieltä kotiin kuitenkin seuraavana aamuna ajettiin täysimetyksellä ollutta vauvaa sylittelemään, mutta levänneinä ja valmiina arjen koitoksiin. Oi niitä aikoja, johan siitäkin on kohta 13 vuotta. (Olen itse edelleen 25 vuotta, siitä ei keskustella!)

Syksy tulee saunaankin.
Syyskuinen taivas järven yllä

Yhtälailla tärkeää on se, että viettää aikaa kaksistaan lapsen kanssa. Vaikka vaan kävelylenkin verran, tai kauppareissun ajan. On ihan eri asia olla vain yhden lapsen kanssa ja antaa hänelle kaikki se tila, jonka lapsi normaalisti joutuu aina jakamaan siskon kanssa. Ainakin minä olen oppinut tuntemaan lapsiani paremmin, kun sisarus tai toinen vanhempi ei ole ollut läsnä. Lapsi saa vanhempansa jakamattoman huomion, saa jutella ja kysellä, ja siinä vasta tajuaa, miten fiksuja juttuja niillä onkaan. (ja toisinaan myös sen miten tyhmiä juttuja tai ajatuksia itsellä on...) Paras tällainen kokemus oli pitkä viikonloppu sen täysimetyksellä Haikon kartanon miniloman aikana olleen, nyt jo nuoren neidon ikään ehtineen Eeditin kanssa Lontoossa ja Pariisissa. Siitä reissusta kuvia ja kokemuksia löytyy täältä: Tyttären unelma: Lontoo ja Pariisi

No mutta nyt siihen aurajuustokeittoon!

Simo kertoi, että se valmistui näin: 

Vispaa puoli desiä maizenaa, 1 kanaliemikuutio ja 8dl vettä sekaisin ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan puuhaarukalla sekoittaen.

Keitä miedolla muutama minuutti.

Lisää 2dl kermaa ja pala aurajuustoa pieninä muruina koko ajan sekoittaen.

Lisää ripaus sokeria ja mustapippuria, sekä puoli desiä pieneksi silputtua persiljaa.

Anna vähän aikaa hautua, ja soseuta sen jälkeen sauvasekoittimella kuohkeaksi.

Aurajuustokeittoa ja shampanjaa.

Alkumaljaksi joimme shampanjaa, minkä olimme itseasiassa saaneet lentokoneessa lahjaksi paria viikkoa aiemmin työmatkalta palatessa. Meille vieras pariskunta lähetti koneessa minulle sekä miehelleni shampanjaa, ihan vain onnitellakseen, mikä on minusta tapa, jolla todella tehdään lähtemätön vaikutus kanssaihmisiin. Haluaisin itse olla sellainen toisia ilahduttava ihminen, mutta pitkät piuhat aiheuttaa sellaista tilanteiden ohi lipumista, että hiffaan hitsin monia hyviä ideoita - jälkikäteen.
Kiitos vielä yllätyksestä sinulle, joka tunnistat tästä kyllä itsesi.

Murean naudan pihvin kanssa taivaallisen hyvää Valpolicellaa.
Jälkiruokaa nauttisin mieluiten idolini Mary Kay Ashin tavoin ennen ruokaa. Hänhän oli viisas nainen ja sitä mieltä, että jälkiruoka kannattaa syödä ensimmäisenä, jos vaikka syttyy tulipalo. Nyt sen kuitenkin pöytään tarjoili mieheni, joten se syötiin nimensä mukaisesti JÄLKIruokana. (ei kerrota kenellekään, että olin ihonhoitotilaisuudessa napannut palan suklaakakkua ja vaniljajäätelöä aperitiiviksi juuri ennen ruokaa, nam)
Lemoncurdista, vaniljarahkasta, maustamattomasta rahkasta, pensasmustikoista ja valkosuklaa-karpalo kekseistä tehty jälkiruoka toimi todella hyvin.

Meillä on töissä sellainen sanonta, että "When mom is happy, family is happy". Ja kyllähän se monesti niin on, että nainen on perheen sykkivä sydän, jonka oma henkinen hyvinvointi heijastuu koko perheeseen. Joten pitäkää itsestänne huolta ja tehkää asioita, jotka tekevät teistä onnellisia. (PS.uudet kengät toimii aina!)

Pelkkä yksi vuorokausi rakkaan kanssa kahdestaan mökillä, ja olen kuin uudestisyntynyt.
Anni