Ensimmäinen kerta: 54km ultramaraton Moscaton viinitilojen upeissa maisemissa.

Meillä on mieheni kanssa täysin eri käsitys lomanvietosta.
Minulle Italia ja Moscato tarkoittavat hyvää viiniä, aurinkoa ja rentoutumista. Hänelle Italia ja Moscato tarkoittavat jyrkkiä polkuja Moscato-viinin viljelysten keskellä, tukahduttavia kilometrjejä auringonpaisteessa ja tuntitolkulla juoksemista.

Minä ja viininviljelykset
Mieheni ja viininviljelykset.
Trail del Moscaton ultramaraton Italian Piemontessa, Santo Stefano Belbon kylässä, oli mieheni toinen ultramaraton, ja ensimmäinen maastossa juostava maraton.
Faktaa:
Pituus 54km.
Jyrkkyys juoksijan omien sanojen mukaan "älytön".
Nousua nettisivujen mukaan n.2800m.

Huomautus:
Tapahtumassa olisi ollut valittavana myös wine & food walk. Kävelyreitti viinitilalta toiselle, ruokatarjoilulta ja viininmaistelulta toiselle. Miksi meidän reissuilla ei koskaan valita sellaisia? (kysyn vaan...)
Osa viini ja ruokakävelylle osallistuneista oli kyllä maalissa yhtä horjuvissa tunnelmissa, kuin 54km kilpailuun osallistuneet. Osataan sitä Italiassakin...
Ylämäkeen...
...alamäkeen...

 

...ylämäkeen.

 

Mukana huoltoporukassamme olimme minä ja lapset, sekä mieheni Kosovon komennuksen aikainen työkaveri Andrea. Ilman häntä ja hänen paikallistuntemustaan meiltä olisi jäänyt kyllä huolto tekemättä.
Huoltojoukko
Huoltojoukon jättämä viesti polulla aamun valjetessa.

Paikallinen huolto toimi hyvin, tarjolla pisteissä oli kaikkea pizzasta lähtien. Juomaa ja energianlähteitä riitti. Seurasimme silti mukana varmuuden vuoksi, vaikka ilmankin olisi pärjännyt.

Ei ole Helsinki City Marathonilla pizzatarjoilua. Maassa maan tavalla.

 

Upeita maisemia reitin varrella. Linnan etuovesta sisään, salien läpi ja takaovesta ulos.
Tankkaustauko linnassa. Naisten sarjan ykkösen kanssa samassa vauhdissa.

Parasta henkistä huoltoa on nähdä oma perhe kannustamassa.
Meillä oli mahtava päivä lasten kanssa aikaisesta aamusta iltapäivään. Näimme upeita maisemia ja nautimme auringosta. Välillä tehtiin matematiikan läksyjä juoksupolun varressa, ja kun taas juoksijoita saapui näkyviin, ryhdyimme taputtamaan.

Askarteluhetki kylätien varressa
Odotuksen jännitystä. Milloin iskän keltainen paita ja keltaiset pitkät sukat tulevat näkyviin horisontissa?
Huollon sai tehdä vain huoltopaikolla, ja niinpä pyrimme ehtimään paikalle varmistamaan, että juomaa ja energiaa riittää.
Välillä huoltoa kaipasi myös huoltojoukko itse. Picnicillä nautittiin salamia, ilmakuivattua kinkkua, tuoretta leipää, taivaallista mozzarellaa...

Montaakaan juoksuaskelta ei tasaisella päässyt ottamaan, vaan maasto oli jatkuvaa mäkeä ylös ja alas. Jyrkimmillään nousuissaa eteneminen tapahtui käsillä auttaen.

Reitin haastavuus yllätti ensikertalaisen.
Punaisella merkittynä vähän juoksureittiä antamaan kuvaa maastosta.

Olin todella huolissani odottaessani jo huonovointisena juoksevaa miestäni näkyviin mäen takaa.

Hurja helpotus valtasi meidät kun tuttu keltainen paita kaarsi näkyviin maalisuoralla.
Sijoitus kokonaiskisassa 20., miesten sarjan 18.
Kilpailussa oli 146 osallistujaa, maaliin pääsi reilu 120 juoksijaa. (Vaimo saa vähän hehkuttaa!)

Simo Lapatto, Finlandia!!!!

Mieheni Simon omat kommentit kilpailusta ja vinkkejä Trail del Moscaton ultramaratonista kiinnostuneille:

1) Alamäkijuoksua kannattaa treenata.Kun itse olen tasaisen juoksia, niin polkujen jyrkkyys vähän yllätti. Ja se, ettei tasaista ollut juuri missään välissä. Tiesin, että mäkien juoksua olisi pitänyt harjoitella, mutta ei vain tullut treenattua. Aika usein huomasin, että juostessani ryhmässä, tipuin kyydistä juuri alamäissä

2) Alussa täytyisi muistaa mennä maltilla. Itse lähdin hieman liian lujaa, joka aavistuksen kostautui lopussa. Kuumaan tottumattomana (missäpä siihen tänä kesänä olisi voinut tottua...) ja päivän lämpöisimpien tuntien osuessa 35 kilometrin jälkeiseen aikaan, sain kokea muutamia mustia hetkiä.

3) Jos olisin tiennyt juoksevani 54km keskivertoa huonomman viinipullon takia, olisin kyllä valinnut sellaisen kisan, mistä saa edes osallistumismitalin. ;) Muuten Trail del Moscato saa kyllä vahvan suosituksen

 

Voittaja Maxim Ioanin aika oli käsittämättömät 5h 17min.
Simon aika 6h 50min, millä irtosi 20.sija. Edellisvuoden voittajan aika oli ollut 6h 5min, joten Maximin vauhti oli huimaa. Hän hymyili ja naureskeli mennessään ja heitti meille "ylävitosia" pitkin matkaa.

Voittajan kanssa.

Siitä huolimatta, että minä olen sohvaperuna ja mieheni urheiluhullu, niin meillä menee molemmilla Cooperin testissä 12 minuuttia. Joten turha tässä on tuommoista rehkimistä molempien suorittaa. 

Taidanpa ilmoittautua ensi vuonna sinne wine and food walkille.
Innostuisikos joku kaveriksi?

Anni

PS:Pääsin minä viiniviljelyksille ihan muissakin merkeissä. Tulossa postaus muun muassa Barolon kylästä ja Jyrki Sukulan viinitilalta.