Frans & Rose bistron simpukkaperjantaissa tyttären kanssa

Starboxin blogiporukkaa kutsuttiin illalliselle uudistuneeseen Frans & Rose bistroon Kouvolan Vaakunaan.

Kutsussa kerrottiin, että tarjolla olisi joka perjantaiseen valikoimaan tulleet tuoreet simpukat. Wau! -ajattelin, ja tottakai vastasin kutsuun myöntävästi.
Seura, kulkupeli ja kohde juuri oikean värisiä ;)
Otin tyttäreni mukaan, sillä hän on viimeisen päälle kulinaristi ja osaa TODELLA nauttia hyvästä ruuasta (ehkä vähän liikaakin!).
 
Pohjustava tarina:
Muutama vuosi sitten meillä oli Kouvolan Vaakunassa iso tapahtuma, kun 40 vuotta Mary Kay kosmetiikan parissa työskennellyt nainen saapui USA:sta vieraaksemme ja etsimään kanssamme uusia jälleenmyyjiä tuotteillemme. Yli 120 henkeä oli tulossa paikalle, ja tarvitsimme apua lipun myyntiin. Työkaverini kanssa keksimme, että otamme silloin vielä 9-vuotiaat tyttäremme lipunmyyntiin avuksi. Kiitokseksi (ja luultavasti siksi, että olimme unohtaneet ruokkia jälkikasvumme) lipputytöt saivat mennä tapahtumamme ajaksi Vaakunan Fransmanniin syömään.
Kun sitten iltasella menimme kabinettitiloista ravintolan puolelle maksamaan neitien iltapalat, oli järkytys melkoinen. Neitoset olivat vetäneet aikuisten listalta pikkunälkään kunnon grillipihvit, ja jälkiruuaksi roquefort etanoita (!!!).
Jenkkivahvistuksemme oli tikahtua kuullessaan neitosten iltaherkuista. Hän epäili (kuten minäkin), että olemme vielä pulassa näiden typyköidemme kanssa.

Simpukkaperjantai:

Illallisseurueemme istui pöytään ja aloitimme illan alkoholittomalla kuohuvalla samalla, kun ihmettelimme, mitä kaikkea herkkua tilaisimme.
Malja äidin ja tyttären makumatkalle.
Vieruskaverini Katalogi-blogin Katariina oli aivan paineessa, sillä hän oli niin sanotusti ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Minä tietysti "suuna päänä" yllytin kokeilemaan kaikkea erikoista, ja tyttäreni komppasi.
(Houkuttelin Katariinaa tulemaan mukaan simpukkaperjantaihin sillä verukkeella, että jos joku öttiäinen ei meille putoa, sen voi aina laittaa lapseni lautaselle.)
 
Minun ja Eeditin menu valikoitui näin:
Alkupalat: Roquefort etanat valkosipulin kera. AAH!
Gluteenittomuus toimi loistavasti, pöytään tuli etanoiden kaveriksi gluteenitonta leipää.
Primi piattiksi näin Italian matkan kynnyksellä tilasimme rapuja ja mustekalaa.
Frans & Rosen keittiö huomioi ihanasti gluteenittomuuden, ja saimme mustekalan paistettuna, ilman friteerausta.
Sitten saapui simpukkapata, ja huokasimme helpotuksesta, kun olimme päättäneet ottaa yhden hengen annoksen puoliksi. Valtava määrä simpukoita!
Herkkua!
Simpukoiden kastike vei kielen mennessään.
Jälkiruuaksi valitsimme Lakka Creme brulet. Lakka oli aika vahva kaveri pehmeälle creme brulelle, mutta hyvää oli. Hirveä annoskateus vaan iski, kun en tajunnut tilata jotain kausiherkkua, missä oli Kouvolan lakua ja ties mitä kaikkea, kun vieruskavereilla pyöri silmät ympyrää kuin pajatsossa siitä nauttiessa.
Teetä ja tunnelmaa illan hämärtyessä.

 

Olen äärettömän ylpeä siitä, että meillä lapset uskaltavat syödä, tai ainakin maistaa, kaikenlaisia ruokia. Meillä syödään kotona sekä tavallista suomalaista kotiruokaa, että hyvin paljon etnisiä ruokia. Koska niitä on lapsesta asti syöty, on tyttöjen makunystyrät tottuneet monenlaiseen.
 
Eivät hekään kaikesta pidä, mutta maistavat vähintään. Ja kun uskaltaa maistaa, voi löytää uusia lemppareita, kuten etanat, simpukat, mustekalanlonkerot, vahvat juustot ja erilaiset ravut.
Kotona oli vaikeuksia saada kirjoitettua seuraavan päivän kauppareissulle ostoslistaa, sillä täydellä vatsalla ei tee mitään mieli. Lauantain ruokavieraita varten se kuitenkin täytyi tehdä.

 

Yksi asia minua jäi kovasti mietityttämään...
Kuinka hirveän monta simpukkapataa siellä Frans & Rosen keittiössä on, ja missä niitä säilytetään? Täytyyhän niitä olla kokonainen vuori, jos ravintola täyttyy simpukoita syövistä, nälkäisistä Kouvolalaisista joka perjantai.
 
Käykäähän maistamassa.
Eedit suosittelee lämpimästi, ja minä myös.
Anni