Käynti M-trainerilla. Kuka arvaa, miten minun toisessa InBody-mittauksessa kävi?

ARGH!

         *Yhteistyö Mari Jokinen, M-trainer.

Hirvittävä totuuden hetki. Siis hirvittävä!

Viisi viikkoa siitä nyt taitaa olla, kun ensimmäisen kerran raahasin luuni (tai siis 5,1kg liikaa rasvaa) InBody-mittaukseen, ja päätin lähteä sohvaperunasta kohti bikinifitness-kuntoa (joopa joo!)
Noh, kuten jo tuossa edellisessä postauksessa kerroinkin, niin eihän se sitten ihan heti lentoon se homma lähtenyt. Kaikenlaistahan minun tuli M-Trainerin Mari Jokiselle luvattua, mutta...

Auttaakohan, jos oikein tuijottaa tuloksia tässä sohvalla köllötellessä?


Kyllä minä lenkille olen itseäni raahannut, ja vähän punttejakin kotona heilutellut. Kanafileitä, kananmunia ja raejuustoa tulee kohta korvistakin, kun olen yrittänyt lisätä proteiinin määrää ruokavaliooni. Se kaikki on sentään enemmän kuin mitä sitä ennen tein. Joten täytyyhän sen näkyä tuloksissa!

Viime viikonloppuna, kun taas alkoi mielessä painaa se armotta lähestyvä InBody-mittaus, lähdin oikein pyörälenkille. Tai ei minun muuten olisi tullut lähdettyä, mutta kun kuopus tahtoi pyöräillä mamman luo Voikkaalle, niin lähdin saatille. (Totuus: sitten kun olin mennyt lenkiltä kotiin, lähdimme esikoisen kanssa autolla perään, jotta päästiin nauttimaan Virtakiven kahvilan antimista, ja illalla pikkuleipurimme toi meille vielä mamman kanssa leipomansa kakun maistiaispalat iltaherkuksi....)

Minulla on (oli) oikein hieno pyörä.
Ostin sen joskus pian 20 vuotta sitten, kun yritin tehdä vaikutusta nykyiseen mieheeni olemalla sporttimimmi. (ja läpi meni ku väärä raha!) Kun minä sen miehen sain kaapattua, niin eihän sille pyörälle sitten enää ole ollut mitään käyttöä, ja tuolla se lumihangessa talvet, ja vesisateessa kesät, on ruostunut.

Vähänhän se reisille ottaa, kun lokari painaa rengasta vasten ja jarrupalakin hinkuttaa, mutta ajattelin sen olevan ihan hyvä lisävastus. Tuleepahan reisille hommia. Kieltämättä polkiessa vähän ärsytti se kuivien ketjujen kitinä, ja jarrut kirskui kuin juna, mutta tietääpähän kanssakulkijat pysytellä risteyksissä pois alta.

Tämä oli minun paras iskurepliikkini ;)


Vastaan tuli tuttu triathlonistikaveri, ja minä sitten iloisesti moikkaamaan (ja vähän leuhkana, kun minäkin olin oikein maantietä polkemassa). Huusin oikein kovasti, että "moro Antti !", mutta ei se edes vilkaissut tällaiseen tavalliseen polkijaan. Luuli minua varmaan teinipotta päässä pikkutytöksi, mikä ei tietysti näillä kymmenillä ole enää muuta kuin hyvä asia.

Tyttären kypärä lainassa. Ei ehkä se sporttisin malli, mutta ei ole pyöräilijäkään.

Olen kuullut puhuttavan, meillä kun kotona aika paljon puhutaan pyöräilystä sattuneesta syystä (ja se en ole minä joka puhuu), että KESKARI on niinkuin se tärkeä pyöräilyjuttu. Keskari sitä ja keskari tätä.

Minun pyörälenkillä keskarilla oli merkitys, ja hyvin selkeä merkitys olikin, kun juuri kun luulin ajavani kuin tuulispää kesäisessä iltapäivässä, niin takaani tuli kaksi tyyppiä ja polkaisi ohi varmaan tsiljoonaa. Hyvä, että ehdin edes selät nähdä, kun ne jo katosi horisonttiin. Kyllä siinä vähän keskari nousi. Mur!
Yritin minä siinä hetken ottaa samaa tahtia omiin polkimiin, vähän niinkuin mennä imussa, mutta aloin pelätä sen pyörävanhuksen äänien perusteella henkeni puolesta. (omassa kunnossanihan ei tietenkään ollut mitään vikaa)

Varusteet on vähän niin ja näin.
Täytyihän se kännykkä turvallisuussyistä johonkin saada, joten eikö tällainen tubettajien nimmareilla varustettu kangaskassi ole ihan jees?

No mutta, niinhän se In Body-mittauksen aamu sitten tuli, ja minä menin iloisin mielin ja varmana positiivisesta muutoksestani takaisin M-Trainerin Marin luo.
Ja mitä vielä!

Tulokset oli HUONONTUNEET edellisestä kerrasta!

Paino oli kyllä tippunut (eikä edes pitänyt!), mutta niin oli lihaksenkin määrä, ja rasvaa olin onnistunut keräämään LISÄÄ!
Siis mitähän *******????!!!!

Jos on mutrussa minun suu, niin aika tuskastunut on tuo PT:nkin ilme.

Mari kun ei olekaan mikään päähäntaputtelija, niin vaikka kuinka yritin väittää vian olevan hänen mittareissaan, niin käsky kuntosalille tuli niin napakasti, että ei siinä auttanut kuin totella.
Treffit sovittiin heti seuraavalle päivälle, ja niinhän sitä sitten mentiin.

Olin juuri lähdössä, kun mieheni soitti tyttärelle työmatkalta Saksasta, ja kuulin keskustelusta muutaman sanan:

"Äiti on just lähdössä salille"
"Nii, salille"
"No äiti"
"On se!"

Eihän siinä sitten muuta, kuin kohti kuntosalia oman Personal Trainerin kanssa (niin coolia!), kun en kerran yksin saa mitään viisasta aikaiseksi. Eikä ole muuten ensimmäinen palkkaamani PT, mutta on ensimmäinen, joka kunnolla huolehtii.

Meinasin vetää jalkaani parhaat trikooni, jotka ostin muutama vuosi sitten urheiluliikkeestä. Housujen ongelma oli vain se, että niiden sääriä ja pakaroita tukeva muotoilu sai kroppani näyttämään sen verran hyvältä, että päädyin silloin lähinnä makailemaan niissä sohvalla, ja vain näyttämään muka hyvältä.
Noh, nyt jouduin kuitenkin valitsemaan tavalliset trikoot, koska nämä timmitakamus-trikoot oli aivan kurassa ja savessa (kuten ainokaiset lenkkarinikin), koska olin tehnyt niissä juuri pihatöitä. Vähän rättiä näytin lenkkareille, ja ei muuta kuin menoksi.


KIITOS Mari jokaisesta puhelusta ja viestistä, kun olet kysellyt miten minulla menee.
Ja kiitos siitä, että tartuit härkää sarvista, kun huomasit, ettei mitään tapahdu.
Jos joku muukin kamppailee tällaisten asioiden kanssa, niin suosittelen lämpimästi M-Traineria ja Maria.

Tästä kaikki alkoi:
http://starbox.fi/lumottupolku/sohvaperunasta-kohti-bikinifitness-kuntoa
M-trainer:
https://www.m-trainer.fi/

Jos haluat apua, aloita varaamalla InBody mittaus tästä linkistä:
https://www.m-trainer.fi/inbody-770


Terkuin
Anni, 
soon to be timmimimmi. 
Palataan seuraaviin mittaustuloksiin kesäkuun lopulla.