Kesäloman huipennus: Siilivauvan öinen pelastuspartio.

Söpöysvaroitus!
Niillä sanoilla minut otettiin kotona vastaan maanantaina töiden jälkeen. Ja voi hyvänen aika mikä pienokainen meidän takapihalta löytyi: SIILIVAUVA.
Ainut vaan, että tajusin heti, ettei kyse olekaan söpöläisen päivänokosista, vaan nyt on jokin hätänä…

Olin suunnitellut vihdoin laittavani blogiin ihania kuvia uudesta ”ulkoilmakylpylästämme” nyt, kun olemme vihdoin saaneet porealtaan paikalleen, terassit valmiiksi ja kukkaistutukset tehtyä. Mutta siilivauva vie nyt kyllä palstatilaa, sillä tästä kehkeytyikin oikein kunnon öinen PELASTUSOPERAATIO.
Meillä oli tytöillä yökyläkaveri, jolle tuli kyllä ikimuistoinen vierailu, sillä Pelastuspartio isi & tytöt saapui kotiin vasta aamuyöllä kolmen jälkeen. (minähän jäin vetelemään autuaasti sikeitä, koska tiistaina oli vielä viimeinen työpäivä ennen lomaa)

Mutta mitä siis tapahtui?

Lapset olivat löytäneet siilin alkuillasta. Siinä se nukkui ja tuhisi kerällä meidän takapihan nurmella. Veimme vettä, mutta siilipienokainen ei oikein regoinut mihinkään. En tiennyt yhtään mitä tehdä, joten mitäpä sitä muuta, kuin sosiaalinen media avuksi ja avunpyyntö facebookiin.
Ensimmäiset ohjeet olivat antaa siilille vettä ja kissanruokaa. Onneksi koiranruuankin kerrottiin sopivan, joten ei muuta kuin raksuja veteen pehmenemään ja niitä pikkusiiilille. Siili ei kuitenkaan reagoinut mitenkään, vaikka annoin pehmennyttä ruokaa ihan suun eteen ja tiputtelin pikkuisia pisaroita huulillle. VOI EI!

Eläinten pelastusrinki -koko Suomi

Yksi ystäväni kertoi kuuluvansa facebookissa Eläinten pelastusrinki koko Suomi -nimiseen ryhmään, jossa tehdään uskomattomia asioita eläinten hyväksi. Hän kysyi saisiko kuvan jakaa sinne, ja annoin tottakai luvan. Ryhmästä tuli hetkessä kaksikin nimeä ja puhelinnumeroa, joihin soittamalla saisin lisäohjeita. Soitin ensimmäiseen, ja sitten alkoi tapahtua...

Tämä ihana Sari antoi puhelimessa ohjeet laittaa siili pahvilaatikkoon, ja viereen kuumavesipullo lämmittämään. Siili piti saada pian lämpimäksi, sillä sen ruumiinlämpö oli jo todella alhainen. Ensin löydettiin muovilaatikko ja yksi pullo, ja Simo etsi sitten isomman pahvilaatikon (yllätys yllätys löytyi kenkälaatikko, jännä juttu) ja täytimme viereen toisenkin pullon niin kuumalla vedellä, kuin hanasta tuli. Pullot laitettiin vanhoihin villasukkiin (yllätys yllätys vaalenapunaisiin) ja siili niiden väliin tuhisemaan.

Saimme lisäohjeiksi etsiä tarkasti koko piha mahdollisen muun poikueen varalta. Siellä sitä kolmen taskulampun valossa, meikäläinen edelleen jakkupuvussa, kellon lähestyessä puolta yötä haravoitiin koko pihamaa, kaikki pusikot ja terassien aluset, mutta muita poikasia emme onnistuneet löytämään. Toivotaan, että tämä pienokainen oli ainut eksynyt, eikä muu poikue ollut vaarassa. Pahimmillaan emolle oli käynyt jotakin, ja hädässä olevia siilivauvoja olisi voitu löytää kymmenkunta.

Siilin piti alkaa mahdollisesti virkoamaan parissakymmenessä minuutissa, mutta mitään ei tapahtunut. Istuimme The Americansin tähänastisen tuotantokauden viimeisen jakson äärellä pahvilaatikko sylissä silitellen pikkuista luontokappaletta ja toivoen hartaasti, että se alkaisi osoittaa virkoamisen merkkejä.

Onko mitään niin suloista, kuin raavas mies tiputtamassa pumpulipuikolla sokerivettä siilivauvan suuhun?

Saan siis NIIN paljon kuulla tuosta yllä olevasta lauseesta kotona (ja mieheni kuulee siitä työpaikalla, heh, sori!), mutta kyllä tältä tytöltä lähtee jalat alta sellaisesta hellyyden määrästä, mitä tuo ukonretale tuolle pienelle siilirääpäleelle osoitti. My man!
Saimme ohjeeksi antaa hunajavettä tai sokerivettä siilille, sillä se voisi auttaa virkoamaan. Aluksi koko homma oli aivan toivotonta, mutta sitten alkoi tapahtua...

...yhtäkkiä lasten Markoksi nimeämä siili (jos se olikin tyttö, niin sitten Margo) alkoi käpertyä rullalle ja möngertää lämpöpullojen välissä. Viisi silmäparia tapitti pikkuisen heräilyä ilonkiljahdusten saattelemana. Itkuhan siinä meinasi tulla.

Asetimme pahvilaatikon pohjalle paperilautasen, ja siihen muutaman liotetun koiranruokapapanan, sekä teepussin tassille, tai miksikä ikinä niitä pitääkään kutsua, lisää sokerivettä. Hetken kuluttua tärisevä siilivauva alkoi jo juoda ja syödä, ja me soitimme jälleen, kellon huidellessa pitkält yli puolen yön, tälle pieneläinten pelastaja Sarille lisäohjeiden varalta.

Öinen pelastuspartio kiidättää siilivauvan jatkohoitoon

Sari, jolla oli samaan aikaan kolme muutakin hätätapausta langan päässä (toinen siili, yksi lepakko ja vielä yksi lintukin) kysyi, olisiko meidän mahdollista lähteä tuomaan siiliä hänen luoksen Orimattilaan. Lapset olivat aivan innoissaan kesäloman jännittävimmästä käänteestä ja niinpä isän ja kolmen neitokaisen pelastuspartio lähti kuljettamaan Markoa tunnin ajomatkan päähän saamaan lisähoitoa. Sarin mies ajoi pelastuspartiota vähän matkaa vastaan, ja niin tehtävämme siilivauvan hyväksi oli saatu päätökseen.


Rakasta sinua Marko, huusi kuopuksemme siiliä pois kantavan miehen perään, ja koko tyttölauma räjähti nauramaan tajutessaan, että saattoihan se Sarin puolisokin olla Marko...Ei tullut kysyttyä.
Ulko-ovi kävi kotiin palanneiden kesälomalaisten saapuessa siekkailultaan joskun aamu kolmen maissa, mutta mitäpä sillä väliä, kun aamulla voi nukkua pitkään.

Ohjeita vastaavaan tilanteeseen:
*Ota siili sisälle
*Laita pahvilaatikon pohjalle pyyhe ja lämmikkeeksi villasukkien sisälle laitetut kuumavesipullot
*Anna varovasti hunajavettä tai sokerivettä, älä työnnä suun sisään, vaan tiputtele esimerkiksi pumpulipuikolla vettä huulille
*Hanki apua esimerkiksi facebookin Eläinten pelastusrinki -ryhmästä

Miten Marko voi nyt?

Saimme kuulla tänään, että Pelastuspartio isi & tytöt todella pelastivat pikkusiilin hengen, sillä se oli ollut niin huonossa kunnossa, että jos olisimme jääneet odottamaan aamuun, olisi luultavasti ollut jo myöhäistä. Siili on saanut nesteytystä ja jää henkiin, ja siitä me olemme todella iloisia ja onnellisia. Kieltämättä perheessämme on kolme naishenkilöä, jotka kaikki olisivat vähän Markon kotiinpaluun kannalla, mutta eräs miespuolinen ei halua joutua pelastamaan siiliä uudelleen, jos se jää naapurin Harrikan alle, tai joutuu meidän Frodon ja Moccan leikkikaveriksi.
Ehkä Markon on parempi jossakin metsäisemmillä mailla.

Anni