Korkokenkien kopinaa Villa Polinin tupaantuliaisissa -uusi upea lattia heti testissä.

*Yhteistyö Kouvolan K-Rauta

Huhhahhei!
Nyt on kuulkaa Villa Polinissa tupaantuliaisia vietetty, ja vieraita saapui lauantaipäiväksi yli 70. Ja olipahan muuten vieraat, sillä naamiaismeiningillähän me liikkeelle tässä hommassa lähdettiin. Nyt täällä voisi avata kukkakaupan tai leipäputiikin, ja suolaakin on ihan omiin sekä naapurin tarpeisiin. Onkos se muuten karjalainen tapa se leivän ja suolan tuonti uuteen kotiin?

Hyvin mahduttiin, lämpöä riitti, eikä vessajonojakaan syntynyt, toisin kuin tammikuussa eräässä nimeltä mainitsemattomassa kartanossa, jossa työporukalla vietettiin vuoden Kick Off-päivää nenät sekä varpaat syväjäässä ja nähtävästi edelliskesän hääparin Just Married karamelleja kahvin kanssa imeskellen (kun ei niihin enää hammaskaan pystynyt). Kaikenlaisia vuokratiloja sitä on nähty, mutta se kyllä veti kaikessa karmeudessaan voiton poksahtelevine sulakkeineen ja vessanpöntössä lilluvine ylläreineen.

Kovin korkea ei ollut siis rima, joka Villa Polinin emäntänä piti ylittää. Ja ihan hyvä, koska ei tällä koiralookilla ainakaan kovin korkean riman yli loikkisikaan...

Mary Kay Ash koiransa Gigin kanssa

Osasin jo aavistaa vanhasta tottumuksesta tulijamäärän, varsinkin kun tupaantuliaisiin oli yhdistetty koulutuspäivä VIP-vieraan kera. Pääsisäänkäynnin parkettilattia yhdistettynä siihen lumisateeseen, mitä tässä viime viikkoina on taivaalta saatu, kuulosti katastrofilta ja aloin laskeskella lumimäärää, joka kulkeutuisi kengissä eteisaulan parketille. O-ou!
(tai siis se parketti oli ruma, mutta tämä edellä mainittu on virallinen selitys)

Entten tentten...

Eipä muuta, kuin yhteyttä taas K-Rautaan, mistä vanhan kodin IHANA keittiön lattiakin hankittiin. Vinyylimuovia pintaan, niin kestää sulavat lumet ja saadaan vähän näyttävyyttä sisäänkäyntiin.
Kuvia siitä ihanasta keittiön lattiasta löytyy täältä: Keittiö

Ihan hirveästi teki mieli laittaa sama sähäkkä lattia, kuin mihin rakastuin keittiötä tehdessä. Vieläkin se aavistuksen mielessä kummittelee. Mutta totta on se, mitä K-raudan sisustuspuolelta jo kohta ihan tutuksi käyvä Minna (se ihana porin-murre tyyppi, josta kerroin täällä) sanoi: Jos haluat, että upeat huonekalut on se varsinainen juttu, laita hillitympi lattia.
Siis täh, eikö more is more pädekään kaikessa?

Pointti: lattia korostaa kauniita huonekaluja
Vinyylimatto kestää korkokenkiä, eikä ulkoa sisälle kantautuva lumi haittaa.

Niin, ja sitäkin mietin, että pitääkö olla huolissaan, jos K-Raudan myyjä alkaa tuntua jo tosi tutulta? Täytyisikö tässä tekeytyä kiireisemmäksi, ettei liikaa ehdi vierailla ko.putiikissa, koska se selvästi saa aikaan aina huikeita idiksii...

Maton asentaminen vanhan kodin keittiöön sujui minusta oikein jouhevasti, varsinkin kun olin enemmän kahvinkeittäjän roolissa, kuin missään muussa. Joten ei muuta kuin puhelua taas menemään, että sopisiko tulla tänne mattosouviin. Ja ei siinä kätevällä naisella taas mennyt kuin muutama tunti, ja matto oli paikallaan, ja minä olin taas kannustanut hyvin ja keittänyt kahvia. Intialaista ruokaakin saatiin, joten tämähän kävi vallan kivuttomasti.

Ennen
Jälkeen (Riikka aka Heidi Neumann)
Aito Heidi ja teko-Heidi

Rullaati rullaa auki vaan.
Voin nyt kahden lattian kokemuksella kertoa, että kuulostaa helpommalta, kuin mitä on. Siis lähinnä se maton auki saaminen siinä vaiheessa, kun sitä ei vielä ole saatu sopivamman kokoiseksi, on melkoinen palapeli. Toinen haaste tuli siitä, että matto on varmasti silmälle suorassa, kun vanhan talon seinien suoruus ei yleensä päätä paljon huimaa. Mutta kaksi tarkkasilmäistä naista ja yhden miehen hauikset pelasti tilanteen.

Lattia ehti sopivasti valmiiksi ennen tupaantulijaiskekkereitä, ja tosiaan, olipahan kekkerit... Samalla kouluttauduimme, palkitsimme edellisen vuosineljänneksen hyvistä työtuloksista ja hölmöilimme mitä kummallisemmissa naamiaislookeissa. 

Parasta naamiaisissa oli rakkaat lapseni, jotka esittivät MINUA!  (voi apua!) Toinen äitiä Seminaarilavalla, toinen äitiä töissä. Joku kysyikin Eeditiltä, että eikö lookista puutu korkeat korot, mutta kyllä lapsi äidin tuntee, ja tietää, että korot lähtee jalasta ja vaihtuu villasukkiin heti, kun asiakkaat on oven ulkopuolella.

Ja tuo minun oma äitini, joka oli pukeutunut norjalaiseksi kolleegaksemme käymällä aamulla laitattamassa lyhyisiin hiuksiinsa tekohiuksista tehdyn nutturan, oli mahtava ilmestys. Uskomatonta heittäytymistä!
Kiitos kaikille mukana olleille, teitte päivästämme ikimuistoisen.

Lisää tietoa lattiamateriaaleista Kouvolan K-Raudasta.
Kannattaa kysyä Minnaa!

Anni