Kosovo turistin silmin osa 2 -Kulinaristin päiväkirja

Pääsiäinen lähestyy ja suunnitelmissa on jo monenmoiset juhlaherkut.
Perinteisesti meillä syödään aina lammasta, ja tänä vuonna tekisi mieli lisätä mukaan joitakin Kosovon ruokakulttuurin helmiä muistoksi ihanasta lomasta.

Tässä teillekin inspiraatiota niin Balkanin matkailuun, kuin ruokapöytäänkin.

Ensimmäinen ilta Pristinassa

Ensimmäisenä iltana pääsimme heti nauttimaan paikallisia herkkuja autenttisessa, erittäin suositussa Liburniassa, mistä mieheni oli varannut meille pöydän etukäteen. Tripadvisorissa https://www.tripadvisor.fi/Restaurant_Review-g295385-d2165248-Reviews-Liburnia_Restaurant-Pristina.html ravintolaa kehutaan kovasti, ja todellakin suosittelen sitä Pristinaan matkaavalle.

Sigara börekiä, ihanaa kastiketta ja hyvää viiniä herättämään ruokahalua
Suorittu ravintola Liburnia Pristinan vanhassa kaupungissa

Yövyimme viimeistä yötä lukuunottamatta aivan Pristinan keskustassa Swiss Diamond Hotellissa, joka sijaitsee aivan "Äiti Teresa"-kävelykadun tuntumassa. Kävelykatu alkoi heräilemään talven jäljiltä elämään ja ihmisiä istui ulkoilmaravintoloissa nauttimassa kevään siihen asti lämpöisimmästä viikonlopusta.

Bulevardi Nene Tereze on varmasti kesällä yksi Pristinan parhaista menopaikoista

Toisena päivänä nautimme illallista serbiravintolassa Gracanican kylässä hieman Pristinan ulkopuolella. Etno House sijaitsee hotelli Ulpianan yhteydessä ja on todella viihtyisä, perinteiseen tyyliin sisustettu ravintola. Nettisivut: https://www.ulpianahotel.com/restaurant-etno-house-complex-gracanica/

Tässä me onnellisina muikistellaan Etno Housessa Gracanicassa

En ole koskaan ymmärtänyt kotimaisen metvurstipaketin ja ruisleivän kanssa matkailua. Haluan syödä mahdollisimman paikallista ja perinteistä ruokaa, mieluiten ravintoloissa, joissa käy enemmän paikallisia kuin turisteja. (kerran vuosia sitten tuli kyllä tilattua vahingossa pässin kiveksiä, taitaapi olla ainut kerta, kun jäi syömättä!)

Rugovan laaksossa seikkaillessamme kysyimme vaijeriliukupaikalla työskentelevältä nuorelta mieheltä vinkkiä paikallisesta ruokapaikasta. Hän kirjoitti meille listan ruokalajeista, mitä meidän tulisi tilata ja neuvoi meidät upeissa maisemissa sijaitsevaan ravintolaan, jossa ei juuri englantia puhuttu. Tarjoilijaa nauratti kun näytimme tilauslistaa ja hän oli silminnähden ilahtunut, kun halusimme maistella paikallisia herkkuja.

Kun tilatessa luettelee Max te zine, Pohaqe, Leqenik, Specame made, niin tätä saa. Ja hyvää oli!

Kosovolaisesta ruuasta ei voi kertoa mainitsematta suosittua jälkiruokaa, Trileceä, jota tarjotaan monissa paikoissa. Tämä makea herkku voisi olla kivaa vaihtelua pääsiäispöytään. Netistä näyttäisi löytyvän englannin kielisiä reseptejä, kuten tämä video: https://www.youtube.com/watch?v=YtuflK8eKhs (mitähän tästä tulee Annin koekeittiössä, missä ei malteta käyttää mittoja tai lukea ohjeita loppuun...)

Kauniin moskeijan pihamaalla sijaitsevassa kahvilassa nautimme iltapäiväherkkuna palan Trileceä.

 Kosovo on täynnä mielenkiintoista historiaa. Gazimestan monumentti on paikka, johon Slobodan Milosevic saapui helikopterilla Gazimestan taistelun 600-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1989 ja julisti serbien paluun Kosovoon. Milosevicin puhetta oli kuuntelemassa valtava määrä ihmisiä. Seurauksena oli Jugoslavian hajoaminen ja sotien sarja, jonka jälkimainingeissa mieheni työtään KFOR joukoissa tekee.

Gazimestan historialliseen torniin kiipeäminen kulutti muutaman kalorin, jotta jaksoi taas nauttia herkullisia ruokia.
Kuuluisa NEWBORN taideteos uudelleensyntyneen, itsenäisen Kosovon kunniaksi Pristinan keskustassa maalataan joka vuosi uudelleen itsenäisyyspäiväksi 17.heinäkuuta (ihmettelen vaan, että miten se sitten oli mieheni talvella ottamissa kuvissa eri värinen...?)
Rakastan kaikenlaisia "tahnoja" ja ehkäpä juuri siksi Balkanin ja Lähi-idän ruoka iskee minua kulinaristin hampaaseen niin voimalla. NAM!

Nautin ensimmäisestä matkastani Balkanin alueelle niin paljon, että olen jo piirrellyt mielessäni autoilureittejä Macedoniasta Montenegroon. Mitä makujen ja maisemien ilotulitusta se olisikaan! Vaikka tuskin huono on tuo muutaman viikon päästä lähestyvä Italiakaan...

Herkullinen lounas iltapukuostosten lomassa.

Koko reissun huikein kokemus oli kuitenkin päästä yöpymään KFOR:in tukikohtaan Camp Film Cityyn. Minusta se oli äärettömän mielenkiintoista! (joo joo, outoa, tiedetään!) 
Kaikki ne turvajärjestelyt ja systeemit -niin jännittävää!
Ensin alkoi jo kylmä hiki nousta kun en meinannut saada kulkulupaa, kunnes Simo tajusi sanoa, että olen hänen vaimonsa. Kiitinkin naissotilasta tiukasta linjasta ja sanoin, ettei tätä miestä vastakaan tarvitse päästää kulkemaan kenenkän muun kuin minun kanssani. (Häntä nauratti ja lupasi pitää huolen asiasta.)

Merikonteista rakennetut asumukset, pienet kaupat, ruokalat ja ravintolat tekivät paikasta epätodellisen.

Camp Film City on kuin olisi elokuvan lavasteissa -nimensä mukaisesti. Se on kuin pikkuinen leikkikaupunki kaupungin sisällä. Oma pieni maailmansa, missä jokaisella maalla on oma pieni soppensa.

Sen verran jo seuraava reissu Italiaan kutkutti mielessä, että viimeisenä iltana nautittiin yhdessä tukikohdan ruokapaikoista aidossa kiviuunissa paistettua pizzaa.

Kyllä maailmalla on tarvetta rauhan turvaamiselle, vaikka melkoisen loputtomaltahan tuo työ tuntuu. Puoli vuotta kerrallaan saa maailma lainata miestäni, mutta alamme kyllä lasten kanssa olla melko valmiita vastaanottamaan iskän kotiin! Toukokuun puoliväli -tule pian!

Ihanaa pääsiäisen odotusta ja lumoavan herkullisia pääsiäisaterioita kaikille.
Anni