Kurasuihkuja ja kananugetteja

Hyvää ystävänpäivää!

Kävin aamulla kauppareissulla kätevänä tyttönä pesettämässä auton, ja olipa muuten varsinainen neronleimaus taas tällä kelillä. Tuskin ehdin kaartaa pinkin unelmani huoltoaseman pihasta, kun ensimmäinen kurasuihku lensi ylitse. Se tunne!

Ai mikäkö on lempivärini?

 

Saapuessani kaupasta kotiin, tyttäreni katsoi minua kummallisella ilmeellä, ja sanoi:
"Äiti, vieras mies toi sulle kukkia, se oli ehkä jonkun sun työkaverin mies"
(No toivottavasti ei!!!)
 
Keittiöstä löytyi ihana kukkakimppu ja kirjekuoren päällä olevasta käsialasta ei voinut erehtyä. Rakas! Tunnistaisin ne ympyrän muotoiset i-pisteet missä tahansa, niin monta vuotta olen lukenut kauppalappuja samalla käsialalla kirjoitettuna. (Kiinnostaisi muuten todella paljon tietää, mitä ammattitaitoinen grafologi olisi niistä palleroista mieltä.) Ja selvennykseksi työkaverit, ei ollut kenenkään teidän mies, vaan ihan Kouvolan Kukkakaupan kuriiri sieltä oli lähetyksen tuonut.
 
Ihaninta oli, että kortti oli todellakin sillä tutulla käsialalla kirjoitettu. Eli tämä yllätys on täytynyt suunnitella ja toteuttaa jo viikkoja sitten! Tästä kyllä ropisi pisteitä meidän iskälle. Ja onnen itkuthan siitä tuli.

Päivä jatkui Kuorokimaraan Mansikka-ahon hallille kuuntelemaan Kouvolan musiikkiluokkien ja muutaman muun kuoron lauluja.  Sielläkin piti pari itkunpirautusta päästää ihania biisejä kuunnellen. "Minun ystäväni on kuin villasukka..." itkua... "Oi maamme Suomi..." itkua. (On se välillä niin noloa olla tällainen itkijänainen.)

Iltapäivä menikin Kouvolan Sanomien vieraillessa meillä. Onpa muuten hassua katsella omaa kotia toisten silmin. Kuvaaja räpsi kuvia koirien toikkaroidessa jaloissa, ja minä en osannut vastata yhteenkään remonttikysymykseen liittyen vuosilukuihin. Kuka niitä muistaa -eletään hetkessä!

Piakkoin pääsette kurkistamaan meille!

Ystävänpäivän herkkuna paistettiin tyttöjen kanssa kananugetteja, ja tein kuulkaas oivan keksinnön. Koska ei ollut korppujauhoja, nachoja eikä sopivia muroja, murustin kuorrutteeksi gluteenittomia luomunäkkileipiä. Meillä harvoin on sitä mitä tarvitaan, koska ruokalista selviää ruokaa laittaessa, eikä yhtään aikaisemmin. (Syntyypähän ainakin innovatiivisia keksintöjä.)

Kastanjan ja sipulin makuisia kananugetteja dipattiin kurkkutikkujen kanssa turkkilaiseen jugurttiin. Lisukkeena ystävänpäivän kunniaksi herkuteltiin oliiveilla, viinirypäleillä ja Brie-juustolla. Lapsista on tullut armottomia kulinaristeja tässä vanhempiensa vanavedessä.

Puolet kanafileen paloista kuorrutin kananmunassa pyörittelyn jälkeen murustetulla kastanjanäkkärillä ja puolet sipulinäkkileivällä. Paistoin ne kookosöljyssä, vähän ruususuolaa mausteeksi ja NAM! Annin koekeittiön uusi herkku.

Tässä vielä minun rakkaan mummin ystävänpäiväruno: (jonka sain kuunnella puhelimessa jo maanantaina kesken työpäivän, vaikka yritin estellä. Luurista kuului vain: "ei tässä ole kuin kolme säkeistöä, kyllä sinä ehdit kuunnella." Ja ehdinhän minä.)

Ystävä on kuin pilvenhattara

aurinkoinen päivänkakkara.

Säteilee iloo ja ystävyyttä

onnekas et ole ihan syyttä.

 

Vaikka ystävä tulee ja menee

silti arjesta juhlan tekee.

Yhdessä ongelmat käsitellään

joskus hyvin ei mee kellään.

 

Ainahan voi pohtia syntyjä syviä

jos piisaa näitä päiviä hyviä.

Elämä eespäin sinua lykkii

niin kauan kun sydän sykkii.

 

Ihanaa ystävänpäivää -jokaiselle päivälle.

Anni