Lapsuusmuistoja

Voi hyvä tavaton!

Sain isältäni joululahjaksi muistitikullisen vanhoja valokuvia. Tänään hän toi vielä muutaman vuosikerran lisää dioista kuviksi skannattuja lapsuusaikojeni kuvia 80-luvulta. Ja kyllähän tälläinen itkupilli sai tästä nyt semmoisen nostalgiapläjäyksen, ettei ainakaan pariin päivään tarvitse netfixin "romanttinen draama" osastolle mennä.

Moi, tässä olen minä!

Kuvien myötä huomasin, että kyllä tästä matkailukärpäsen puremasta voin syyttää vanhempiani. Sen verran on vauvasta asti retuutettu menemään pitkin jos poikin... Ja olen valtavan kiitollinen siitä!

Sardiinipurkki, jota kai matkailuvaunuksikin kutsutaan.

Kyllä! Me olimme teiden tukkoja -karavaanareita. Ja aktiivisesti oltiinkin. 

Jossain päin Suomea

Asuntovaunukin kasvoi perheen myötä. Samalla reissut alkoivat suuntautua yhä kauemmas Eurooppaan. Vaikka en ehkä silloin osannut arvostaa kaikkia kokemuksia, Balatonin kauneutta, gulassikeittoa tai Hitlerin Kotkanpesää (lähinnä siksi että luulin hissiä kaasukammioksi!), niin jälkikäteen en voisi olla kiitollisempi.

Minä ja pikkuveljeni. Lautasella luultavasti kuuluisaa herkkuamme "Kafi-perunaa", eli keitettyä perunaa haarukalla muussattuna, seassa voita ja suolaa.

Matkailu avartaa näkemyksiä, ja minun kokemukseni mukaan ihmisestä tulee suvaitsevaisempi tutustuttuaan erilaisiin kulttuureihin. On upeaa, kun on edelleen ystäviä ulkomailla, joihin tutustuin pikkutyttönä jossakin päin Eurooppaa. 

Lähdön hetki
Kuvassa minä, äiti ja veljeni. Auto ja vaunu laivaan, ja kohti Saksaa.

Vaikka minua ei karavaanarikärpänen puraissutkaan, niin matkageeni on ja pysyy minussa. Haluan antaa omille lapsilleni kokemuksia eri kulttuureista ja muistoja, jotka ovat paras perintö, jonka heille voi jättää. Haluan myös, että he kasvavat maailmankansalaisiksi ja oppivat arvostamaan muita kulttuureja, uskontoja ja elämäntapoja.

Minä taidan olla tuo vaaleanpunainen -kas kummaa!
Legolandia 80-luvulla

Ensi kesänä suuntaamme yhtä Lapin reissua lukuunottamatta ensimmäiselle automatkallemme oman perheeni kanssa, suuntana Norja. Vaikka vaunu ei auton perässä keikukaan, tuntuu lentomatkailun jälkeen jännittävältä päästä autoreissulle, vähän niin kuin lapsena...

Sitä ennen kuitenkin vielä viikonloppu Kosovossa (lupaan kertoa heti ensi viikon reissun jälkeen millaista siellä on!!!!) ja toukokuussa Mary Kay palkintomatka Italiaan. (sieltäkin ihania kuvia tulossa!)

Nostalgisin fiiliksin
Anni