Lasten kanssa autolla Norjaan: Geiranger-Trollstigen

Oijoijoi, nyt on kyllä maisemat todella kohdillaan.

Olemme ensimmäistä kertaa ulkomailla oman auton kanssa. Valitsimme matkakohteeksi Norjan, sillä norjalainen työkaverini on pyytänyt meitä niin monet kerrat heille kylään, että oli jo aika toteuttaa suunnitelma.
 
Ensimmäistä kertaa autolomalla, ensimmäistä kertaa Norjassa ja ensimmäistä kertaa Airbnb majoituksessa.
Ensimmäinen kosketuksemme airbnb-majoittumiseen ja heti napakymppi! Suosittelen.
Majoitumme Helle Gardissa, upealla 1800-luvulta peräisin olevalla tilalla. Meillä on kymmenhenkiselle porukallemme varattuna koko kaksikerroksinen huvila. Wooow!
Lampaat käyskentelevät kello kaulassa vapaina pitkin pihamaata ja lehmät ammuvat jyrkillä rinteillä.

Suosittelen tätä paikkaa todella lämpimästi, uskomattoman tunnelmallinen talo ja todella ystävällinen omistajarouva. Hän jopa sanoi, että jääkaapista saa syödä hänen ruokiaan, jos tulee tarvetta jollekin.

"PIkkuinen" sali, missä nautimme iltapalaa ja lapset soittivat pianoa, kitaraa, viulua ja muita soittimia. Aamiaista on mukavampi nauttia ulkona upeissa maisemissa.

 

Talo oli täynnä vanhoja tavaroita. Olisi ollut mahtavaa kuulla tarinoita niiden takaa.
Maisemat makuuhuoneesta hivelevät silmää.
Tästä on aika upeaa nousta aina uuteen aamuun.

 

Meidän ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin saapua paikalle. Ystävämme ovat suunnitelleet kaiken valmiiksi.

Ei muuta kuin johtoauto edelle ja me perään.
Seuraa johtajaa-leikki autoilla.

Ja kyllä muuten päät kääntyy, kun kaksi vaaleanpunaista Volvoa kurvailee pitkin vuoristoteitä.

Yksi kymmenistä vesiputouksista matkan varrella, Peikonportailla.

Teimme päiväreissun kuuluisaan UNESCOn maailmanperintökohteeseen, Geirangeriin. Ja sieltä ajoimme Peikonportaille, eli Trollstigenille. Matkaan kului kaikki kahvitauot, valokuvauspaikat, lounashetket ja vessareissut yhteen laskien neljältä aikuiselta ja kuudelta lapselta 12 tuntia.

Tässä juuri sopiva lasten kanssa päivässä seikkailtava reitti.

Välillä pysähdyimme vaihtamaan takapenkin vierasmatkustajaa. Vaikka perheidemme lapsilla ei ole juurikaan yhteistä kieltä, he tulevat täydellisesti toimeen. Meidän autossa matkusti vuoron perään joku ystäväperheen pienimmistä lapsista, ja vuoroista pidettiin tarkkaa lukua, ettei kukaan saa olla pidempään kuin toinen. (On muuten ihan jännää selvittää mitä nelivuotias tarvitsee ilman yhteistä kieltä... se oli vessahätä!)

Friends are the family we choose for ourselves.

Geiranger

 National Geographicin Traveler-lehti valitsi Geiranger-vuonon maailmanperintökohteiden ykköseksi vuonna 2009.

Geirangerin kylä vuonon kärjessä häämöttää jo edessä suloisine pikku kauppoineen ja kahviloineen.

Matkatessamme Geirangerin vuonoltaTrollstigenin suuntaan, meidän täytyi ylittää vuoria ja yksi vuono. Vuonon ylitys tapahtui lautalla, mikä oli myös kiva kokemus.

Lautalla.

Trollstigen

 

Selfiekeppimies ja lapset Trollstigenin maisemissa.
Iso peukku selfiekepille, vaikka edes sen avulla ei pysty ikuistamaan vesiputousten ja vuoristosolien tunnelmaa.

Vietimme samalla mieheni syntymäpäivää, hänelle sopii juuri tällainen seikkaileminen vuoristossa. Ei laisinkaan pöllömpi tapa viettää juhlapäivää. Ainakin on maisemat (ja seura) parasta laatua.

Synttäripoika.

 

Täytyy sanoa, että Norja on täyttänyt kaikki odotuksemme.

Ja lapset ovat YLITTÄNEET odotukset, sillä olin vähän varautunut pahempaan takapenkinräpätykseen, mutta sieltä ei ole kuulunut juuri mitään. Yksi suloisimmista jutuista oli se, että nuorimmaisemme halusi välttämättä saada maistaa vettä vuoristopurosta tai lähteestä. Niinpä pysähdyimme kristallinkirkkaan kosken partaalle ja joimme vettä suoraan kuohuista. Juomapullot täytettiin samassa koskenuomassa ja taas matka jatkui.
Kristallinkirkasta vettä suoraan luonnosta oli kuopuksemme paras kokemus.

Lisää kuulumisia autolomalta tulossa. Stay tuned!
Lomaterkuin Anni