Lasten kanssa autolla Norjaan: kulissien takaa

Hip hei, kotona ollaan ja Norjan reissu pienellä Ruotsi-mausteella heitetty.
Vaan kyllä minä tunnustan olevani enemmän lentokoneella kohteeseen-tyyppinen matkailija.

Automatkailun parhaat (tai pahimmat) puolet on kyllä siinä, että tulee vietettyä aikaa perheen kanssa pienessä tilassa, eikä kukaan pääse karkuun. Teki meille varmasti todella hyvää viime talven jälkeen olla niin tiiviisti yhdessä, kun olimme joutuneet olemaan erossa toisistamme pitkät 7 kuukautta. (Autoilusta huikeissa Geirangerin ja Trollstigenin maisemissa kirjoittelinkin jo viime viikolla, se löytyy tämän linkin takaa)

Jossain matkan varrella, rentoa menoa.

Siinä pienessä tilassa ollessamme huomasimme kyllä senkin, miten ONNETTOMAN TYHMIÄ JUTTUJA ja HUONOA HUUMORIA meillä on. Kun olet ajanut satoja kilometrejä Ruotsin tylsien maisemien halki ja alat olla väsynyt, niin miten paljon voi naurattaa utfart, infart ja avfart -kyltit. (Tajusitko...? Jos et, niin hyvä, sinulla on ehkä paremmat jutut kuin meillä!) Ulospieru, sisäänpieru ja niin edelleen. Siis aivan luokattoman huonoja juttuja! Ja meitä vaan nauratti.

Jos tuli pitkäksi aikaa hiljaista, niin eiköhän joku alkanut laulaa tai hyräillä jotain Kalevauvan biisiä. Muut huusivat yhteen ääneen, että pitää lopettaa, koska nuo suomi24.fi-sivuston hölmöistä jutuista tehdyt biisit jäävät järkyttävinä korvamatoina soimaan päähän. Toisinaan taas matkanteko vaati Kalevauvaa suoraan kaiuttimista, piti vaan varoa, ettei tule mitään lapsille sopimatonta (koska suuri osa niistä biiseistä on kyllä K18)  Kouvolan Sanomien juttu Kalevauva.fi trubaduuribändin Kouvola-aiheisesta kappaleesta. 

Koko perhe yhdessä. Tärkeintä maailmassa!

Olin antanut lapsille pakkaamiseen ukaasin, että VAIN TÄRKEÄT JA VÄLTTÄMÄTTÖMÄT MUKAAN. Pakataan fiksusti, eikä roudata liikaa tavaraa mukanamme, ettei auto ole kattoon asti täynnä. Noh, eräänä iltana sitten Norjassa kekseliäs kuopuksemme halusi esitellä meille "tekemispussin", jonka oli pakannut reissuun mukaan. Yritykseni olla se kasvattava vanhempi, joka antaa rakentavaa palautetta ohjeeni totaalisesta ignooraamisesta valuivat täysin tyhjiin, kun ulvoin vedet silmissä näitä hullunkurisia selityksiä.
Tässä koko loman kohokohta, "tekemispussukan" esittely pikkuneidin selityksien sattelemana: (Voitte kuvitella ilmeeni)

Tekemispussi sisältöineen
Pelikortit, pieni ruutuvihko, pari spinneriä ja pallo. (Ok, ihan fiksua.)
Pinni, hiuspanta, hiuslenkki, RIKKINÄISET korvikset, korurasia ja "huulikiilto mitä mä en käytä". (Vai niin!)
Muovilusikka, koulusta saatu Martti Luther rintamerkki (häh?), pari koristeteippirullaa, kaksi tuommoista liimattavaa ruusuketta, huonosti toimiva minitaskulamppu, virkkuukoukku... mutta lankaa mukana noin 90cm, eli ei sillä kovin pitkälle pääse. (Alkoi naurattaa jo oikein kunnolla)
Kuulakärkikynän sisus, tatuointikynä, kaksi lyijykynää, kolme pyyhekumia (eikö yksi olisi riittänyt?), kaksi lyijytäytekynän rasiaa vaikka ei ole lyijytäytekynää, ja rasioista toinen vielä tyhjä. (nyt ulvottiin jo vedet silmissä koko perhe)
Kindermunasta saatu leluauto, kaksi tikkarin tikkua (siis mitä???) ja joku kimaltava juttu, mistä kukaan ei tiedä mikä se on. (Todella tarpeellista Norjassa -varmasti)
Tiirikointivälineet siltä varalta, että rahat loppuu ja täytyy ryöstää pankki. (Siis miten kellään voi olla tuollainen mielikuvitus???)

Kiva olis kyllä kuulla, että mitä teidän muiden jälkikasvut pakkaavat mukaan reissuun silloin, kun ohjeistus kuuluu: "vain välttämättömät".

Ja sitten se laivamatka. Huokaus!
Ruotsin laivat ei oikein ole minun juttu, mutta pääasia, että lapset viihtyy.
Tiedättekö...Se tunne, kun etsit avainkortti kädessä suhteellisen hyvätasoista hyttiäsi, ja alat kuulla sen väsyneen diskojytkeen jo kaukaa lähestyessäsi oikeaa hyttinumeroa. Siinä ne on, jo ennen laivan lähtöä pöytä täynnä mahdollisimman korkealla dokabilityllä varustettua juomaa, parikymppiset suomalaiset laivamatkaajat. Huokaus. Ja jo nyt desibelit kaakossa, amisviikset väpättäen perään vislaamassa. Laivareissujen vakiovieraat. Voi itku! Tästähän tulee kivaa, ajattelen. Kunnes toinen viisaasta jälkikasvustani toteaa, että "äiti älä ole huolissasi, ne sammuu ennen kuin meillä on nukkumaan menoaika." Ja niinhän todella kävi. Yöllä ei kuulunut pihaustakaan. Ja aamulla, noh, meitä nauratti, poikia ei ehkä niinkään.

Ihana teko mieheltäni: Koska sinä et tykkää näistä laivoista, niin istu siihen, lue kirjaa, katsele maisemia ja nauti lasillinen kuohuvaa sillä aikaa, kun minä juoksen lasten kanssa pitkin laivaa. Kyllä kiitos!

Kotiinpaluun huippujuttu löytyi omalta etupihaltamme. Olin jo kauhulla miettinyt, että mitenkähän niiden minun kesäkukkasten on käynyt, kun melkein kahteen viikkoon ei kukaan niitä ole hoitanut. Mutta enkös kertonutkin jo aiemmin Pelastakaa puutarhuri Anni-postauksessani, miten onneton kukkien hoitaja olen. Noh, poissaoloni (ja suomen kesä!) olivat tehneet tehtävänsä, ja kukat loistivat ruukuissaan parempivointisina, kuin ikinä minun hoidossani. WAU! Jätän siis jatkossakin vaan hoitamatta ja hyvä tulee.

Kukkii!!!
Saappaisiin piti istuttaa kesäkukat, mutta ei ne nyt tänä kesänä ehtineet...
No niin, nyt kun paljastin millaisia urpoilijoita me oikein ollaan, niin toivottavasti kuitenkin vielä pysyt siellä lukijoissani. On meillä (ehkä) joskus (harvoin) jotain fiksujakin (joopa joo) juttuja.

Iloista heinäkuun loppua toivottelee Anni