Lemmikkiterapiaa kotisohvalla

Hau hau!

On niin ihanan rentouttavaa ottaa kirja käteen tai laittaa hyvä telkkariohjelma päälle, keittää kuppi kuumaa teetä, käpertyä viltin alle villasukat jalassa ja vain löhötä tuhisevat koirat sylissä. Asetelmahan ei ole ollenkaan sama ilman niitä lämmittäviä karvaisia kavereita.

Perheeseemme muutti Amerikankääpiöterrieri (Toy Fox Terrier) Frodo, kun lapset olivat 5- ja 3-vuotiaita. Pienikokoinen ja vilkas rotu vei sydämemme ensikosketuksesta. Valitsimme ensimmäiseksi koiraksi rodulleen todella suurikokoisen kaverin, ihan jo turvallisuussyistä (koiraa ajatellen) koska tytöt olivat niin pieniä.

Frodo on äärettömän fiksu, mutta kovapäinen. Se rakastaa ruokaa, ja söisi itsensä varmasti tainnoksiin, jos pääsisi rajoittamattomasti ruuan äärelle -ihan minkä tahansa ruuan. Frodo nauttii yli 10km juoksulenkeistä, ja ei, se en ole minä joka juoksee niitä lenkkejä hihnan toisessa päässä. Tällä hetkellä Frodo on mies talossa sen varsinaisen perheen pään ollessa poissa, ja kyllä, kuorsaa kuin mikä tahansa keski-ikäinen isäntä.

Frodo seikkailulla mökillä

Mocca on puudeloitu sylivauva, joka ei lähde ulos, jos ilma ei ole mieleinen. Tämä sähikäinen rakastaa lämpöä, ja makaa takamus tulessa takan edessä huolimatta siitä, kuinka polttavan kuumaa siinä on. Mocca on perheemme "vasemman jalan saapas", se jonottaa ulos tutun oven saranapuolella, ja innostuksissaan juoksee päin pöydänjalkoja -joka päivä.

Mocca näyttää aina kieltä

Vaikka koiraveljeksissä on oma hoitamisensa, en osaisi enää kuvitella elämää ilman niitä.  Koirien lämpö, rauhallinen hengitys ja pyyteetön rakkaus ovat hektisen päivän jälkeen parasta terapiaa.

Tää on niin tätä!

Tokikaan en kokenut tällä viikolla kovinkaan rentouttavia hetkiä siivotessani ripuloivan koiran jätöksiä vaaleankeltaiselta matolta. Ja hetki sen jälkeen pitkäkarvaiselta matolta, mikä taisi saada nyt sellaisen osuman, että on lähdettävä mattokaupoille. (Ja sekös "harmittaa")

Voi sitä aikaa, kun Mocca saapui meille. Kilikellot kaulassa, ettei minimies kadonnut sohvan alle tai kaapin taa.

Kyllähän nämä karvaiset kaverit toimivat ikävän karkoittajina. Ihanaa, kun joku käpertyy illalla sohvalla kainaloon. Sänkyyn koirilla ei ole asiaa, kuorsaus kuuluukin öisin sängyn alta. Tyttöjen nukkuessa levitetyllä sohvallaan koirat kaivautuvat tiukasti kainaloon, tai peiton alle, tai peiton päälle tai tyynylle...

Lumottuja hetkiä omien lemmikkiesi parissa toivottelee
Anni &
Mocca ja Frodo