Lukutoukan kirjavinkit matkakohteiden mukaan

"Lukeminen kannattaa -aina.", sanoi Jörn Donner eräässä TV-mainoksessa aikanaan.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Se rentouttaa, antaa aivoille tarvittavaa jumppaa, rauhoittaa iltaisin, siirtää ajatukset päivän stressaavista asioista, sulkee hetkeksi todellisuuden pois tietoisuudesta.

Minulle lukeminen on intohimo. Joudun jopa hillitsemään lukemiseni määrää, sillä upoudun teksteihin ja tarinoihin niin syvälle, etten näe enkä kuule mitään ympärilläni. Siksi pyrin jaksottamaan lukemistani viikonloppuihin (kun kirjan aloittaa perjantaina, se on sopivasti sunnuntai-iltana luettu ennen uuden työviikon alkua) ja loma-aikoihin (viikossa menee keskimäärin 3 kirjaa.)

Näissä kahdessa seuraavassa kuvassa on vuoden takainen facebook kirjoitukseni oivalluksesta lukemisen tärkeydestä minulle ja OIKEUDESTA käyttää siihen aikaa.
Viime viikkojen aikana luin muun muassa Carlos Ruiz Zafonin Marinan ja Pohjois-Korealaisen Hyeonseo Leen omaelämäkerran Seitsemän nimen tyttö, jonka myös 11-vuotias tyttäreni luki ahmien. (Hän on kovasti innostunut Etelä-Korealaisesta musiikista ja kulttuurista Pullip nukkeilun myötä, ja selvästikin saanut lukutoukan pureman äidinmaidossa).
Onkohan mikään parempaa, kuin vapaapäivä, kirja ja aurinko? No joo, ehkä loma, kirja ja aurinko!

Minulla on tapana lukea matkoilla aina jotakin kyseiseen maahan liittyvää, koska sillä tavalla pääsen parhaiten kiinni kulttuuriin. Paikkaan tai maahan liittyvä kirja syventää tavallaan kokemuksia.

Tapa sai alkunsa vuonna 2011, kun olimme ensimmäisellä Mary Kay palkintomatkalla Etelä-Afrikassa. Minua harmitti, kun en ollut tullut lukeneeksi Nelson Mandelan elämäkertaa ennen matkaa. Luin sen sitten pian reissun jälkeen ja päätin, että vastedes lomalukemiseni pitäisi jollain tavoin liittyä matkakohteeseen.
 
Esimerkiksi:
Intian reissulla luin Phoolan Devin, eli Bandit Queenin uskomattoman ja todella rajun elämäkerran.
Lumotun polun kansikuva on Intiasta.

Jordaniassa luin Kuningatar Noorin elämäkerran, ja oli mahtavaa, kun hotellimme sattui olemaan kahden tontin päässä kuninkaallisten kesäasunnosta, josta kirjassa kerrottiin paljonkin. Rannalla ei tarvinut kahlata kuin vyötäröön asti, kun kuninkaallisen kesäasunnon pihamaa jo näkyi.

Huikea Jordania 2013. Auringon lasku Wadi Rumissa, Indiana Jonesista tuttu Petra ja kaunis Aqaba.
Washingtoniin lentäessä syvennyin Lauri Törnin elämään, ja perillä etsimme hänen hautansa Arlingtonista.
Lauri Törniä tapaamassa Washingtonissa
Kuubassa luin kuubalaissyntyisen Cecilia Samartinin kirjoja, ja rakastuin hänen tarinoihinsa niin, että jokunen kirja löytyy myös studiollani olevasta, maailman pienimmästä kirjakaupasta.
Kuubassa meitä kuljetettiin vaaleanpunaisessa saattueessa Mary Kay tyyliin. Rantatuolissa maistui yhden lempikirjailijani, Cecilia Samartinin kirjallisuus.

Päänvaivaa aiheutti Välimeren risteily, sillä 12 päivän ajan olimme joka aamu uudessa satamassa. Miten ihmeessä valita kirja sellaiselle reissulle? Istanbulissa olimme kuitenkin pari päivää, joten syvennyin suomalaisen Reeta Paakkisen tositarinaan  Kotona Istanbulissa (todella erilainen kuva Turkista monille, joiden käsitys on hyvin kapea... suosittelen!). Matkailemme paljon Turkissa, ja niillä reissuilla on tullut luettua muun muassa Elin Safakin kirjallisuutta.

Kun kävin veljeni luona Espanjassa, oli hauskaa lukea dekkaria, jonka tapahtumat sijoittuvat Fuengirolaan, ja tunnistin kirjassa mainittuja paikkoja kaupungilla kävellessämme. Kirjassa mainittiin usein Hotelli Pyr, joka näkyi veljeni asunnon kattoterassilta, missä makoilin aurinkotuolissa kirja kädessä.

Meillä on hurja määrä kirjoja ympäri taloa. Lempi kirjahyllyni löytyy "mieshuoneesta" baaritiskin vierestä. Hyllyn päällä on monta miehelleni tärkeää taulua.

Tänä kesänä kävimme automatkalla Norjassa, mistä kirjoittelinkin upeiden kuvien kera Geiranger-Trollstigen postauksessani. (Sekä siinä noloakin nolommassa "kulissien takaa" postauksessa, voi apua! Kiitos vaan hauskoista viesteistänne, kiva että muillakin on yhtä huono huumorintaju.)
Tällä kertaa kyselin kirjavinkkejä facebookista. Olisin halunnut vaikka jonkun elämäkerran, mutta olin sen verran viimetingassa (yllätys!) liikkeellä, että ideoita siihen suuntaan ei ehtinyt syntyä.

Sain kuitenkin eräältä ihanalta ihmiseltä lainaksi Samuel Björkin Minä lennän yksin -dekkarin, ja huh miten hyvä, vaikkakin myös raaka murhamysteeri se olikaan. Suosittelen tätä uudehkoa kirjailijaa, jos tykkää esimerkiksi Jo Nesbøstä.
Kollegani kotona Oslon lähellä
Ja taas tämä minun omalaatuinen tapani lukea kyseiseen paikkaan liittyvää tarinaa osoittautui loistavaksi.
Oli ihan mahtavaa, kun aamulla sängyssä luin kirjaa, ja eräällä pojalla (jolla oli vielä erään norjalaisen kollegani sukunimi, hih!) oli eväsleivän välissä "ruskeaa juustoa". Mietin, että mitäköhän se on, epäilin jotakin savustettua juustoa, ja kun puolta tuntia myöhemmin istuin norjalaisen kollegani kotona aamiaiselle, niin siellähän sitä tarjottiin vadelmahillon kanssa leivän päälle. Taisin löytää uuden herkun!

Mitä sinä luet?
Syksyllä ehtii taas lukea monen monta kirjaa takkatulen ääressä teekuppi kädessä. Olisi kiva kuulla hyviä kirjavinkkejä teiltä.

Anni