Maalaisromanttiset venetsialaiset

Oih! Rakkaat ystävämme kutsuivat meidät elämämme ensimmäisiin venetsialaisiin, joita vietettiin heidän kauniissa, maalaisromanttisessa kodissaan viime lauantaina.

Kynttilämeri ja kauniisti sisustettu kuisti otti meidät vastaan.

Kuulin venetsialaisista ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten. Tämä mökkeily- ja veneilykauden päätösjuhla ei taida olla kovinkaan yleinen täällä kaakkoisosassa Suomea, mutta viime vuosina se tuntuu rantautuneen myös ystäväpiiriimme. Kivaa! Ystävien kanssa vietettyjä juhlia ei ole kyllä liikaa, joten tämä on erittäin tervetullutta.

Pihamaa oli laitettu uskomattoman kauniiksi melko simppelillä tavalla.
Pihapolku iltavalaistuksessa.

Veden, tulen ja valon juhlaan sopii upeasti somisteeksi kynttilämeri ja ulkotulet. Ystäväni Minna on uskomaton sisustaja ja somistaja, huokailen ihastuksesta jokaisilla syntymäpäiväjuhlilla ja yhteisessä joulunvietossa, kun kaikki on viimeistä piirtoa myöten harkittua. Hänestä pitäisi tulla juhlasuunnittelija! Syntyisi nimittäin kaikki tarjoilut, upeat kakut, koristelut ja mikä vain sen naisen toimesta. (olen yrittänyt tolkuttaa tätä jo vuosia, mutta menee kuuroille korville...)

Satavuotiaan hirsitalon ruokailuhuone.

Meitä hemmoteltiin ihanilla ruuilla. Muun muassa kanelilla maustettu libanonilainen lampaankare oli taivaallista.
Ohje löytyy täältä: http://www.keittotaiteilua.fi/2014/04/grillattu-lampaankare-libanonilaisittain_16.html

Kaunis loppukesän kattaus.
Kotitekoista ciabattaa, toisessa korissa gluteenittomana. On ihanaa, kun juhlien emäntä ottaa kaikki ruokavaliot huomioon.
Vanhasta ruuvipenkistä tuunattu keittiönpöytä toimii Minnan juhlissa noutopöytänä.
Katettu ulkoterassi tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.

Olemme suunnitelleet meille kotiin kesäkeittiötä, joka olisi tarkoitus rakentaa ensi kesänä. Mökin varastossa odottaa meidän talon ikkunaremontin jäljiltä talteen jemmatut ikkunat. (minussa pon vähän Hannu-vaarin jemmarin vikaa...) Kyllä tässä ihanalla, säteilijöiden ja kaasutakan lämmittämällä terassilla vahvistui se ajatus, että haluamme kotiin saman tyylisen kesähuoneen.
Istuimme terassilla lähes aamu kolmeen, ja jos kerran minua vanhaa vilukissaa ei edes palellut, niin se on hyvä merkki siitä, miten hyvin säteilijät antaa lämpöä. (minusta sopiva keli on siinä +25-35 celsiuksessa, mikä täällä Suomessa ei kyllä toteudu kuin saunan lauteilla, argh!)

Yksi illan vieraista soitti kitaraa ja lauloi toivebiisejämme aamuyön tunneille asti. Kaikissa juhlissa pitäisi olla trubaduuri, niin mahtavan tunnelman se tuo.

On se vaan niin äärettömän tärkeää viettää aikaa ystävien seurassa. Sellaisten, joiden kanssa voi olla aivan oma itsensä. Laulaa loilotella, nauttia vähän viiniä ja höpötellä kaikesta maan ja taivaan välillä. Myös niistä vaikeista asioista.

Ja venetsialaiset, tykkäsin!
Sadonkorjuun aikaan sopii juuri tämän kaltainen juhla. Kiitos vaan Venetsian karnevaalit, kun rantauduitte myös Suomeen. Ehkäpä vietämme joskus kyseistä juhlaa sen syntyseuduilla, Venetsiassa kun ei olekaan vielä tullut käytyä... (bling, ajatus syntyi!)

Ihanaa syksyn alkua.
Anni