Mie tahon maitolaiturin, enkä varmana anna tasoitusta tikkakisassa.

PS: tuo hervoton harava katolla vaihtui juhannuksena sirompaan, mutta tehokkaampaan antenniin. Jotain iloa MM-jalkapallostakin!

Mökkiterveisiä!

Viime viikkoina olemme viettäneet aika paljon aikaa mökillä, ihanaa! Ihan parasta on se, että pystyn työskentelemään mökiltä käsin, joten voimme viettää kesällä aikaa täällä Etelä-Karjalassa. Pidin asiakkaille ja meidän ihonhoitokonsulteille kesäkuun puolivälissä jalkahoitoillan, parina viime vuonna meillä on ollut oikein koulutuspäivätkin täällä.

 

Tikkamestaruus lapsia vastaan.

Toisen tyttäremme esikoulun vanhempainvartissa (siis silloin monta vuotta sitten) meitä kehotettiin pelaamaan lasta vastaan pelejä ja olla tahallaan häviämättä, jotta hänen sietokyykynsä häviämiseen kasvaisi. Silloin vasta tajusin, että jotkut vanhemmat todella antavat nassikoidensa voittaa, minä kun olin aina nakuttanut tosissaan Kimbleä ja Afrikan tähteä suomatta yhtäkään puolitodellista voittoa pääsemästä läpi.

Joten totisinta totta oli tämäkin tikkakisa, ja voitin sekä kummitytön, että omani 5-0. Tästä ei kannata kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että olisin voittanut aina sen silloin eskari-ikäisen tyttäreni. Ongelma hänen häviämiseen totuttamisessa oli se, että hän pesi minut suurimmassa osassa lautapelejä, vaikka pelasinkin tosissani.

Treeniä treeniä.

Koska PT:ni häiriköi myös hyvin ansaittuja mökkilomiani kyselemällä miten mulla menee (arvaa varmaan, että makkaraa on matkassa, HK:n lenkki kiukaalla kun on suuri himoni), niin on täällä jumpattukin.
Kahvakuula on heilunut, ja lämmittelyksi katkoin villiintyneen mustaviinimarjapensaan pienemmäksi.

Juoksulenkille otin kaksi tyttölasta pyörineen karhukilveksi, koska karhuja täällä on näkynyt niin meidän tontilla, naapurin pihassa kuin kylätielläkin. Eikä käynyt pienessä mielessäkään ryhtyä kävelemään, kun pyöräilijät kaarsivat metsätiellä mutkan taa. Toimii muuten vallan loistavana kirittäjänä tämä minun vilkas mielikuvitus, jossa karhuemo on pääosassa.
Ja oli sillä inisevällä itikkaparvellakin osansa, joka lensi perässäni odottaen milloin maitohapot tarjoilevat heille maittavan veripankin iltapalaksi. Ähäkutti, en luovuttanut. Mutta niin oli mehut pois mökkipihaan kaartaessa, että hampaissa asti särisi. Tai sitten ne oli vaan saaneet niin paljon tuulta (tai osumia itikoista) irvistellessäni hampaat irvessä eteenpäin.

Jos olen täällä ihan hiljaa piilossa, niin eihän tarvitse lähteä lenkille?

Ai niin, se maitolaituri!

Sellaisesta on haaveillut sekä äitini, että minä. Kerran jo katsottiin Kannuskoskelta kivan näköinen maitolaituri ja kun ei kukaan kyläläisistä tuntunut tietävän kenen se on, että rahaa olisi voitu tarjota, niin ajateltiin se joku yö käydä äiti-tytär-duona sieltä keikkaamassa. Pahus vaan, kun tuo minun vaaleanpunainen kulkupeli ei oikein sovellu pakoautoksi.

Niinpä otin takaoven kautta yhteyttä Aikuiskoulutuskeskukseen ja sain kuin sainkin pikanopeudella suloisen minimaitolaiturin itselleni. Ilmoitin, että en malta odottaa, ja niin sitä sai mitä tilasi -nopean toimituksen! JES!
Kun minulle sitten soitettiin, että maitolaituri on hakemista vaille valmis, onnistuin vielä naisellisella ripsien räpsyttelyllä ja vähän sellaisella "hmm, mitenköhän saisin sen nyt haettua kun ei ole peräkärryä-tuumailulla" kotitoimituksen suoraan omalle etupihalle. Ai että on kivaa olla nainen! ;)

Lisää kuvia meidän mökiltä:
Sauna ilman lauteita (ekotuolit)
Unelmien maalaiskeittiö (kaikkien aikojen luetuin postaukseni)
Oma Strömsömme. Valokuvilla koristeltuja tyynyjä.
Vanhat sanonnat talteen seinälle,
DIY-juttuja

Mökkihöperön terveisin,
Anni