Näin toteutimme tyttären unelman. Lue meidän vinkit pitkään viikonloppuun Lontoossa ja Pariisissa.

Bonjour & hello!

Joskus vuosia sitten menin lupaamaan jotakin tyttärilleni:
12-vuotis synttärilahjaksi pääsee kahdenkeskiselle matkalle äidin kanssa minne ikinä sankari haluaa! 
(miettikääpä mitä lupaatte niille pikku kullanmuruillenne, ne nimittäin kasvaa yllättävän nopeasti, ja niillä on yllättävän hyvä muisti.)

Kun esikoisen täyden tusinan bileet alkoi uhkaavasti lähestyä, ei auttanut muu kuin alkaa kysellä toiveita. Rajoituksena (jonka keksin sen jälkeen kun olin tsekannut Tokion ja Soulin lentojen hintoja ja pituutta) olivat vain se, että aikaa on pitkä viikonloppu.

Nyt mennään!


Tyttäreni ei oikein osannut päättää olisiko Lontoo vai Pariisi mielenkiintoisempi. Joten niinpä me päätimme käydä molemmissa.
Ja näin se onnistui:

Torstai:
Lento Helsinki- Lontoo
(perillä aamulla klo.9.10)

Lauantai:
Juna Lontoo-Pariisi
(kesto 2h16min)

Maanantai:
Lento Pariisi-Helsinki
(lähtö Pariisista 19.45)

Torstai, perjantai ja lauantaiaamu LONTOOSSA.

Käytimme torstaipäivän shoppailulle ja kaupungissa seikkailemiselle. Tapasimme entistä työkaveriani ja hänen tytärtään, jotka nykyisin asuvat Lontoossa. Perjantai oli varattu sille tärkeimmälle, eli Warner Brosin aivan käsittämättömän upealle Harry Potter studiolle. Lauantaina ehdimme vielä aamukävelylle kauniiseen Regents Parkiin, sekä vierailemaan Kings Crossin asemalla (Potter-fanit tietää miksi). Tästä tulee ehdottomasti oma blogipostauksensa, kunhan kerkiän saada kuvat koneelle.

Liikkuminen Lontoossa on todella helppoa metrolla, mutta double-deckerillä liikkuessa voi samalla ihailla maisemia.

Tärkeää on myös miettiä hotellin sijainti, jotta lyhyessä ajassa ei menetä aikaa maanalaisissa metrokäytävissä seikkaillen.
Valitsin meille hotellin niin, että lähellä oli kolme metroasemaa ja bussit kulkivat moneen suuntaan.


HOTELLISUOSITUS:
Melia White House Hotel.
Melia-hotelleissa olemme majoittuneet myös Mary Kayn palkintomatkoilla mm.Kuubassa, joten tiesin, että niiden laatuun pystyi luottamaan. Sijainti oli loistava ja hinta-laatusuhde todella kohdallaan!

Regents Parkin metroasemalle oli parisataa metriä ja siitä kaksi pysäkinväliä Piccadilly Circukselle Lontoon ytimeen.

Hotel Melia White House London
Regents Park

Juna Lontoosta Pariisiin kanaalin ali.

Vähän kyllä jännitti ajatus sukeltaa meren alla maasta toiseen, mutta se oli lopulta vain yksi hujaus, kun olimme alittaneet Englannin kanaalin. Siinä me pari tuntia maisemia ihailtiin, ensin Englannin puolta, ja sitten kauniita ranskalaisia pikkukyliä.

Eurostar junaliput tästä linkistä.

Lähtö St.Pancrasin rautatieasemalta Lontoosta klo.11.31
Juna saapui Gare du Nordin rautatieasemalle Pariisiin lauantaina klo.14.47

Niin se maa vaihtui!

Kun pyörii pitkin Pariisin pikkukujia lentolaukku toisessa ja kartta toisessa kädessä (ja jos olisi vielä kolmas käsi niin siitä olisi sormi suussa) niin on kyllä oikein kunnon ryöstäjämagneetti. Vähän niinkuin olisi punainen huomiovalo pään päällä kertomassa, että tämä turisti tuli just, rahat on vielä tuhlaamatta.
Mutta selvittiin -ja hyvin selvittiinkin.

Jalkapatikalla ja vanhanaikaisesti kartan avulla kohti hotellia.

Lauantai, sunnuntai ja maanantai Pariisissa.

Pariisissa pyörimme maailmanpyörässä, shoppailimme, ihailimme Louvrea, söimme lounasta Eiffel tornissa ja illallista Champs Elyseesillä. Käveltyä tuli kymmeniä kilometrejä ja välillä oli ihanaa vain heittäytyä hotelliin päiväköllöttelyille.

Musisointia metrossa

Liikkuminen hoitui myös Pariisissa pääosin metron avulla, sillä jälleen olin valinnut hotellin sijainnin tarkkaan. Tällä kertaa hotelli oli suloisen pieni ja boheemin taiteellinen, aivan eri tyyliä kuin Lontoon glamourin ja kimalteen koristama Melia.

HOTELLISUOSITUS:
Hotel Arvor Tyttäreni ihastui tähän hotelliin, ja mikäs siinä, kun huoneesta näkyi iltasella Pariisin kattojen yllä hohtava Eiffel torni. (toki piti mennä vessan ikkunasta katsomaan, mutta who cares!).

Saint Georgesin metroasema oli liki vieressä ja siitä kaksi pysäkinväliä Concorden asemalle, josta lähtee upea puistoalue Louvrelle sekä Champs Elysees -katu kohti Riemukaarta.

Hotel Arvor, Saint Georges, Pariisi

Hauskinta reissussa oli seurata, miten vähän tuo tyttäreni luotti a) minun suunnistustaitooni b) minun kykyyni hoitaa meidät ehjin nahoin paikasta toiseen, ja kuinka helpottunut hän aina oli huomatessaan, että mutsi osaa sittenkin. Ja kun matkalla oli oltu tarpeeksi monta päivää, alkoi neitokaisen jännittyneet olkapäät laskea ja sitten vaan annettiin mennä!

Ja loistavastihan se menikin.
Kunnes...

Nimittäin siinä kohtaa kun me jo kahdella metrolla kuljettuamme oltiin päästy Charles de Gaullen lentokentälle menevään junaan ja parin pysäkin jälkeen päästiin vihdoin istumapaikoille kaivamaan esiin lentoliput tarkistaaksemme lähtöterminaalin numeroa... no tehän nyt jo arvaatte mihin tämä johtaa...
huomasin, että lentolipussa lukee Paris Orly Airport!

Voi ***********!!!

Minähän koko ajan kuvittelin, että lento lähtee tietenkin Charles de Gaullelta, kun se on niin hieno nimikin. No ei lähtenyt ei!

Kiireesti ulos junasta heti seuraavalla pysäkillä ja toisella junalla bussiin, jolla ehdittiin kuin ehdittiinkin Orlyn lentokentälle toiselle puolelle Pariisia. Siinä se sitten mureni kertaheitolla kaikki saavutettu "luota vaan äitiin"-fiilis.

Ainut mikä jäi reissussa harmittamaan on se, etten ostanut näitä kortteja. Voi itku että just siinä kohtaa päätin säästää. Iskä, mä näytän ihan sulta!!!

Haluaisitko minut matkaoppaaksesi, hih!?!
Anni

PS. Jos tuntuu, että mulle sattuu ja tapahtuu, niin ottakaapa vertailukohdaksi kanssabloggaajani Emmi. Minä olen nimittäin ihan paperia siihen menoon verrattuna!