Neljäntoista ruokalajin afrikkalainen illallinen Kapkaupungissa. Jaksaisitko sinä syödä kaiken tämän?

Hakuna matata!
Terkkuja ikimuistoiselta matkalta Etelä-Afrikkaan.
Afrikkapostauksia tulee varmasti riittämään, sillä matka oli elämäni PARAS.

Aloitetaan ruualla. Tai itseasiassa oikeammin sanottuna ravintolakokemuksella, sillä afrikkalainen neljäntoista ruokalajin maistelumenu kahdelle oli paljon enemmän kuin vain ruokaa.

Annoin miehelleni joululahjaksi taulun, jossa lukee Do more of what makes you happy.
Kiinnitin tekstiin kaksitoista itse tekemääni lahjakorttia, vuoden 2018 jokaiselle kuukaudelle omansa. (Mä raaaaakastan antaa lahjoja!!!)
Lahjakorteista löytyy muun muassa elokuvateatteria, suppausreissua, vaateostoksia, kesäiltana viinilasisllista terassilla ja jossain mielenhäiriössä lupauduin myös lähteä urheilemaan (en kuollaksenikaan muista missä kuussa se riemu minua odottaa...)

Tammikuun lahjakorttiin olin kirjoittanut näin:

Tammikuun lahjakortti.

Toteutimme lahjakortin lupauksen heti ensimmäisenä iltana Kapkaupunkiin saavuttuamme. Kysyimme oppaaltamme Simonelta vinkkejä jostakin romanttisesta ravintolasta. Hän suositteli jotakin Fine Dining paikkaa, mutta mainitsi, että jos todella haluatte Afrikkalaisen elämyksen, menkää ravintola Goldiin. Niin sitten päätettiin, ja Simone varasi meille kahden hengen pöydän.

Restaurant GOLD oli ikimuistoinen elämys.

Korkeanpaikankammoista olisi voinut hirvittää istua tässä.

Meidät vietiin ravintolan kolmanteen kerrokseen. Näköaloja riitti istumapaikastamme ja joka puolella oli katseltavaa. Sisustus oli arfikkalaishenkinen ja tarjoilijat olivat pukeutuneet perinteisiin, värikkäisiin asuihin.
Palvelu oli todella hyvää ja vaittavaksi jäi vain minkälaisen viinin tilaamme pöytään, sillä ruokalistalla on vain yksi vaihtoehto: neljäntoista ruokalajin Afrikkalainen illallinen. SELVÄ, laitetaan kaksi sellaista.

Tässä kaikki mitä pöytään oli tulossa... huhhuh!

Kaikki alkoi sillä, että kaunis tarjoilijamme, upean värikkäässä päähineessään, tuli esittäytymään meille ja auttoi meitä valitsemaan hyvän punaviinin ruuan kaveriksi. Viinilistasta näimme, ettei ilta varmasti meitä perikatoon veisi, mutta varsinaisen ruuan hintaa emme nähneet missään.
-Noh, kerranhan se vain kirpaisee. Nyt syödään!

Ensin huolehdittiin käsien puhtaudesta.
Sitten saapui kasvomaalauksia tekevä nainen.
Tässä vaiheessa olin jo aivan haltioissani, vaikkakin aina kaikesta huolehtiva mieheni hermoili, josko minä suurinpiirtein kaikelle allerginen ihminen saisin jonkin kamalan reaktion tästä kasvomaalauksesta. Kaikki meni oikein hyvin, ei hätää.

Seuraavaksi saapui ensimmäiset ruokalajit, ja kielen ne meinasivat viedä mennessään. Apua, miten hyvää! Aivot yrittivät muistuttaa, että jäljellä on melkoisen monta ruokalajia, mutta suu ei suostunut lopettamaan syömistä. NAM!

Ruokien välissä oli mukavasti aikaa katsella ympärille ja seurata tarjoilijanaisia, joista osa kantoi koreja jopa päänsä päällä. ´Tietysti siinä oli hyvää aikaa tuijotella rakasta silmiin ja huokailla ;) Välillä olisi tehnyt mieli nipistää itseään, mutta ei sitä uskalla, ettei vaan heräisi unesta.

Vatsan alkaessa pelottavasti täyttyä toinen toistaan maukkaammista ruokalajeista, saapuivat ensimmäiset esiintyjät laulamaan ja tanssimaan eri puolille ravintolaa. Ensin musiikki kantautui alemmista kerroksista ja näimme ryhmän esityksiä lintuperspektiivistä, ja pian he olivatkin jo omalla tasanteellamme.

Pian tulikin pöytään jo seuraava kattaus, tällä kertaa varsinaiset pääruuat, eli lämpimät annokset. Vatsa alkoi jo sanoa vastaan, mutta ruoka oli niin hyvää, että ei siinä järki paljon puhunut. Syötiin vaan ja nautittiin. Onneksi ei ollut kiire minnekään, ja ruuasta sai nauttia pitkään ja hartaasti.

Vähän lisää upeaa afrikkalaista musiikkia, ja päädyinpä minäkin mukaan tanssimaan.

Vielä viimeiset makupalat: Jälkiruoka!
Pöytään kannettiin hauska kioskikyhäelmä, jossa oli teline "tötterölle", jonka sisältä löytyi pistaasipähkinälle maistuvia pötkylöitä. Ne sopivat loistavasti yhteen ihanan raikkaan jäätelön kanssa, eikä yhtään enempää herkkuja olisi vatsanahan alle enää mahtunut.

Jälkiruokakioski -loistava idea.

Lopulta tuli aika tilata lasku, ja minä toimin tietenkin maksajana, olihan kyse joululahjasta. Olin varautunut ihan hyvän kokoiseen loppulaskuun kaiken sen jälkeen mitä olimme syöneet ja kokeneet, mutta yllätys oli suuri:
KOKONAISET 66€! Ei paha.

Camps Bayn rantakadun varrella on paljon hyviä ravintoloita.

Kapkaupungin ravintoloiden hintataso oli oikein edullinen Suomen hintoihin verrattuna. Kalleimmat ravintolat tuntuivat sijaitsevan Kapkaupungin Camps Bayssä, ihanan hiekkarannan tuntumassa. Siellä hinnat olivat lähempänä kotimaan tasoa.

Toki ihan koko kaupunkia emme ehtineet läpi edes koluta, sillä matkan puolivälissä siirryimme lentäen lähelle Krugerin kansallispuistoa kokemaan jotakin vielä uskomattomampaa...

Oletko sinä käynyt Kapkaupungissa?
Anni