Oletko kiinnostunut tukiperhetoiminnasta? Osa 2: Tällaista se käytännössä on.

Kirjoitin aiemmin osan 1 tukiperheenä toimimisesta.
Jos olet kiinnostunut aiheesta, kannattaa lukea myös se.
Löydät aiemman postauksen linkin tämän tekstin lopusta.

Mitä me tukiperheenä teemme?

Kun kävimme tukiperhekoulutusta mieheni kanssa, siellä nousi hyvin selkeästi esiin, ettei tukiperheenä oleminen ole sirkushuvien tarjoamista. Tärkeää on tehdä aivan tavallisia asioita, viettää aivan tavallista viikonloppua ja huolehtia bonuslapsesta siinä missä omistaankin.

Me olemme viettäneet hyvin tavallista arkea tukiperheviikonloppuina. Tietysti näihin vuosiin on mahtunut paljon erilaisia asioita, mökkireissuja ja synttärijuhlia. Pääasiassa kuitenkin hyvin arkista ja tavallista tekemistä. Toisaalta tukiperheviikonloppuina tuntuu, että olemme tehneet enemmän asioita myös omien lasten kanssa, kun mukana on ollut kolmaskin. Tämä on siis ollut win win -tilanne kaikkia lapsia ajatellen.

Makkaranpaistoa Repoveden kansallispuistossa.
Mökkeilyä.
Nurmikon leikkuuta.

Mukaan on mahtunut myös koskettavia hetkiä, sellaisia, jotka jäävät sydämeen varmasti ikiajoiksi.

Esimerkiksi, kun lapsi tuli ensimmäisen kerran oma-aloitteisesti sohvalla kainaloon ja rutisti oikein kunnolla. Tuntui upealta, kun oli vihdoin voittanut toisen luottamuksen.  
Tai kun lapsi huudahti ruokakaupan kassalla ihmetellen, että "miten kenelläkään voi olla niin paljon rahaa, että voi ostaa näin paljon ruokaa kerralla!?" (No joo, ruokaa oli tyttäremme syntymäpäiväjuhlien takia kyllä normaalia enemmän.) Samaan aikaan, kun yritin siinä sitten nieleskellä, yritin myös rohkaista häntä uskomaan itseensä ja siihen, että kun käy koulunsa reippaasti, hänkin varmasti saa hyvän työpaikan ja voi ostaa vaikka miten paljon ruokaa.

Ruuanlaittoa ja leipomista
Ongella.

Viikonloppujen aikana meillä ei pelata kännykällä eikä padillä, eikä katsota liian pelottavia elokuvia. Illalla saatetaan kyllä köllähtää koko jengi sohvalle röhnöttämään jonkun kivan Disney-leffan pariin tai pelata lautapelejä. Hittijuttu on viime kesänä hankkimamme ulkoporeallas, sinne pitää ehdottomasti päästä. Lähipuisto ja läheiset pulkkamäet ovat myös tulleet tutuiksi.

Just Dance-peli saa jengin joraamaan.
Ulkoilua
Majojen rakentaminen on kestosuosikki.
Lähipizzeriassa, nam!

Joskus olemme tehneet jotakin erityisen kivaa, kuten vierailleet katsomassa mieheni Simon työpaikalla panssarivaunuja (tai mitä nuo nyt sitten ovatkaan...). Mökkireissulla poikkesimme kerran myös Angry Birds puistoon Imatralle, mutta pelkästään kahvilassa kaakaolla käyminen voi olla seikkailu.

Joinakin viikonloppuina minä tai mieheni olemme enemmän vetovastuussa, kun toinen on töissä tai muissa menoissa. Pääasiassa kuitenkin vietämme tukiperheviikonloput yhdessä koko perheen voimin. Meille tämä on tuntunut helpolta tavalta olla apuna jollekin tarvitsevalle.

Ainut, mitä mietimme joskus, on kaikki kahdeksan ihanaa kummilastamme, joita näemme monesti vähemmän kuin tukilastamme. Suunnitelmissa onkin pitää kummilapsipäivä ja kutsua kaikki kahdeksan meille yhdellä kertaa Pool Partyihin. Odotetaan kuitenkin vielä kesään, jotta pienimmät ehtivät vähän kasvaa.

Vekaranjärven varuskunnassa. Poikien juttuja.

Jos olet kiinnostunut tukiperhetoiminnasta, kysy ihmeessä lisää kommentoimalla tähän alle, tai ole yhteydessä Lapsiperheiden sosiaalityöhön.

Lisätietoa:
Kouvolan kaupunki Lapsiperheiden sosiaalityö
Tukiperhe- ja tukihenkilöasioista vastaavat työntekijät
Anna Taavila, sosiaaliohjaaja puh. 020 615 4861
Niina Ylönen, sosiaaliohjaaja puh. 020 615 4870

Kannattaa lukea lisää tukiperheenä toimimisesta tästä linkistä:
Osa 1: Meidän kokemuksia

Rohkaisevin terveisin,
Anni