Öljyfondue on koko perheen herkku. Ohje slow food illalliseen.

Rakastan niitä lauantai-iltoja, kun koko perhe on kasassa, kokkaillaan ja syödään yhdessä hyvin. Yhtenä helmikuun lopun viikonloppuna vuorossa oli öljyfondue, nam!

Aikoinaan, kun olin töissä kampaamossa, asiakkaanani kävi tyylikäs herrasmies, jonka kanssa juttelimme aina paljon kaikenlaisesta. Pian tutustuin myös hänen vaimoonsa, ja kampaamokäynnit syventyivät ystävyydeksi. Yksi ihanimmista asioista nykyisinkin työssäni ihonhoidon ja meikkien parissa on se, kun tutustuu uusiin, erilaisiin ihmisiin. Ja joskus energiat kolahtaa yhteen niin hyvin, että asiakassuhteesta syntyy ystävyyssuhteita.
Alle parikymppinen Anni sai silloin paljon oppia elämään, ja ihanaa perehdytystä maailman ruokakulttuureihin tältä muun muassa Kiinassa asuneelta pariskunnalta.

Yhtenä iltana sain heiltä kutsun illalliselle kauniisti kiinalaisiin astioin katettuun pöytään. Tarjolla oli öljyfondue, jotakin ihan uutta ja ihmeellistä minulle. Siinä minä niiden paistokepukoiden kanssa ihmettelin tätä suuren maailman ihmettä.

Sinä iltana opittua, uutta ja ihmeellistä herkkua, käytin hyväkseni myös raivatessani tietäni mieheni sydämeen hänen vatsansa kautta. Toimii! (edelleen) Minähän kyllä yritin siihen vaikeasti tavoiteltavaa leikkivään "Mylsän poikaan" kaikkia mahdollisia keinoja, mutta vasta vatsan kautta se sitten kesyyntyi.

Mikä fondue?

Odottakaas, minäpä leikin nyt tietäväistä...
Kun kastetaan leipäpaloja sulatettuun juustoon, puhutaan Sveitsin ranskankieliseltä alueelta kotoisin olevasta juustofonduesta.

Kun paistetaan kaikenlaista (kasviksia, lihaa jne) kuumassa lihaliemessä, puhutaan yleensä lihafonduesta. Tämä on kuitenkin eri ruoka, kuin öljyfondue, jossa padassa porisee öljy, mikä antaa hyvän paistokykynsä ansiosta eniten mahdollisuuksia paistettavien aineksien suhteen. Ja voi taivas, että se on sitten hyvää. Jos minä mistään mitään olen ymmärtänyt (ja tässä suuri JOS) niin lihaliemipohjainen fondue on saanut vaikutteensa Aasiasta, ja rantautunut sieltä fonduen kotimaahan Sveitsiin.

Suklaafondue amerikkalaisjuurineen onkin sitten vielä ihan asia erikseen mansikoineen, vaahtokarkkeineen, lampaantaljoineen ja takkatulineen... hih.
Oljyssä voi paistaa mitä vain mieli tekee.

 

Tarvitset :
Fondue padan ja paistotikut
Polttonestettä (esim. Hyvä tuli)
Rypsiöljyä
Kasviksia maun mukaan
Lihaa tai vaikka katkarapuja
Kastikkeita maun mukaan
Patonkia
Laita tulet patojen alle.
Kuumenna öljy kattilassa ja kaada se pataan. Aseta pata paikoilleen.
Lämpötilaa säädetään avaamalla tai sulkemalla niitä semmoisia aukkoja, joista tuli nousee lämmittämään pataa. Sillä olisi ihan varmasti joku tosi hieno nimi, mutta suoraan sanoen ei ole hajuakaan miksi niitä reikiä pitäisi tituleerata. Jos öljy räiskii ja paistaessa poksuu, niin öljy on liian kuumaa. Mutta jos ei mitään tirinää lähde kuulumaan kun sinne lihakimpaleen tikussa tökkää, sanoo meikäläisen ajatusmaailma, että voipi vähän raa'anlaiseksi jäädä herkku.

Metallinen pata (mitä metallia.. no en kyllä tiedä, mutta tuo kromin värinen) tottelee lämpötilan säätämistä yhtä nopeasti kuin kaasuhella, kun taas meidän pata numero kaksi, eli valurautapata, ei tottele lämmönsäätöä juuri lainkaan. Eli valurautaiselle annan surkean arvosanan, metallinen on parempi.
Tökkää tikkuun paistettava herkku, ja laita se pataan porisemaan.

Annin fondue -kastike:
-Kermaviili
-Chiliä
-Yrttisuolaa
-Rouhittua mustaa pippuria
-Paprikamaustetta

Ai määrät? No silleen että: ripaus, ja sitten toinen ja ehkä vielä kolmas. Ja kannattaa tehdä kastike maustumaan jo edellisenä päivänä.

Muita kastikkeita :

-Sweet chili (valmiskastike kelpaa meillä, vaikka itse tehtynä olisi varmasti taivaallista)
-Creamy Pepper dippi

Paistettavaksi meillä oli:
-Minimaissia
-Paprikaa
-Herkkusieniä (kokonaisia tölkissä)
-Kukkakaalia
-Parsakaalia (minun lemppari, varsinkin kun malttaa paistaa niin, että pinta on ruskea)
-Porsaan sisäfilettä
-Jättiravunpyrstöjä

Lisukkeena:
-Valkosipulipatonkia, jota onneksi nykyään saa gluteenittomana
-Suolakeksejä
-Homejuustoja
-Oliiveja
-Viinirypäleitä

Aikaa tällaiseen todelliseen slow food - herkutteluun saa helposti menemään 3 tuntia. Sen jälkeen kun olin aluksi räpsännyt pari kuvaa blogia varten, ei kukaan koko perheestä koskenut puhelimiinsa moneen tuntiin. Mikä ihana VAPAUS!

Ja ihan parasta on se, kun jutellaan perheen kesken ihan kaikesta. Niistä viikon aikana tapahtuneista asioista, kuin syvällisemmistäkin jutuista. Ihan niin kuin minä ja kampaamosta löytynyt uusi ystäväni silloin parikymmentä vuotta sitten. Ilta hujahti helposti myöhään yöhön. Toivottavasti hän silloin ajatteli minusta samoin, kuin itse nyt omista lapsistani kuunnellessani heidän juttujaan: kyllä nuorilla on fiksuja ajatuksia.
Fondue-illallisesta yli jääneistä kasviksista ja lihan paloista saa seuraavana päivänä herkullisen nuudeliwokin.

 

Raclette on meidän perheen toinen slow food-herkku.
Mutta mitäs muuta me voitaisiin keksiä? Saa jakaa ideoita. Viikonloppu lähestyy taas..
Anni