Oma Strömsömme

Kesätervehdys!

Äitini sanoi aikanaan, että "vie poikaystävä heti mökille, niin näet viihtyykö hän.
Jos ei viihdy, niin hankkiudu kiireesti eroon moisesta."
Ja se sääntö on toiminut.
(Tämä elämänohje siirtyy kyllä seuraavallekin sukupolvelle.)

Vaari hankki Simpeleeltä vanhan viljasiilon, ja siirsi suuren rakennuksen hirsi kerrallaan mummin lapsuudenkodin maille.
Siitä syntyi hirsinen unelmamme. Meidän mökki on sellainen Strömsön ja Huvikummun yhdistelmä (lähinnä niin, että Strömsötä yritetään, mutta Huvikumpua sattuu tulemaan).

Vaarin ideoimat pullolamput valaisevat iltojamme ja pihavajan vintiltä löytyneet aarteet on siirretty sisätiloihin elämään ihan uutta elämää.

Olemme isännöineet (lue:emännöineet) mökkiä jo monta vuotta, ja mökki on kokenut melkoisen muodonmuutoksen meidän käsissämme. Ja kokee koko ajan. Tällä hetkellä on menossa keittiöremontti, mikä oli yhtäkkinen päähänpistoni (yllätys!). Kirjoittelinkin siitä, ja lattian maalausoperaatiosta jo täällä.

Kerttu-mummi ja Hannu-vaari ovat minulle, ja meidän koko perheelle, äärettömän läheisiä. Mökki on erityisesti sellainen paikka, missä muistelen lapsuuden parhaita hetkiä, ja niihin liittyy aina mummi ja vaari. Niinpä keksin teettää vanhoja valokuvia valkoiselle teepaidalle, ja saksin ne sitten irti ja ompelin kiinni vanhoihin tyynyliinoihin. Aika uniikit sohvatyynyt!

Sohvatyynyissä vanhoja valokuvia
Runojen kirjoittamista harrastavan isoisoäitini lapsikatras. Kerttu-mummi on tuo mustamekkoinen.
Mummi ja vaari kihlamatkalla Savonlinnassa (oik.)
Äiti ja komea vaari.

Valitsin aikoinaan koulussa puutyöt "rättikässän" sijaan, mikä saattaa himpun verran näkyä työn jäljessä, hih. Vasara pysyy kädessä paremmin kuin parsinneula. Halusin puutöihin, koska vaari on niin taitava työstämään puuta. Upein taideteos taitaa olla mökin kierreportaat. Kuva huikeista rappusista nähtävillä Lumotun polun facebook sivuilla!

Näppärä mieheni nikkaroi rakastamilleni PIP-astioille hyllyn vanhoista Kouvolan ammattikoulun ikkunoista. On tuossa rakkaassani vähän Hannu-vaarin näppäryyttä.

Viime talvena emme juurikaan mökillä käyneet -sattuneesta syystä! Pääsiäisen vietossa sentään olimme, ja silloin kirjoittelinkin teille pääsiäistunnelmia. Eipä siinä, kyllä meidän perheen mimmiliiga siellä selviäisi ilman miesten apuakin, mutta ollaan oltu vähän prinsessoja. On se kuitenkin mukavampi mökkeillä, kun on puunkantaja matkassa.

Hulluksi sitä vaan meinasi tulla mökkilehtiä selaillessa ja kesää odotellessa.
Onneksi nyt on puunpilkkoja ja huussiin saattaja matkassa. Mistä tulikin mieleen, että niitä huussivinkkejä kaivataan edelleen!

Lumoavia mökkihetkiä näin juhannuksen alla toivotteleepi
Anni