P***a juttu!

No voihan kakkakikkare!

Meidän koiran retaleet on ruvenneet herkkähipiäisinä protestoimaan muuttoa vastaan. Ensimmäiset päivät meni oikein hienosti, mutta kun viikon jälkeen nekin taisi alkaa tajuta, että tänne jäädään pysyvästi, niin niillä meni pasmat sekaisin. Että ihan olen ohuesti sitä mieltä, että tästä postauksesta tulee kohta myynti-ilmoitus... mutta enhän mä sitten kuitenkaan, kun on ne niin rakkaita. Mokomat!

Tuttuja hajuja tutussa viltissä.

Ja minähän se onnistuin saamaan nähtävästi ruokamyrkytyksen, kun nälkääni hotkin eräässä nimeltä mainitsemattomassa ravintolassa pahan makuista kuhaa tajuamatta, että jos se maistuu pilaantuneelta, se luultavasti myös on sitä. Tulee muuten tosi kivasti tutuksi tuo oma uusi en suite, kun tärisee lattialla ja työntää milloin mitäkin päätä pönttöön.

Kun lapsilla starttasi koulu, niin ei mennyt kuin pari päivää, kun tämä paikkakunnalla riehuva vatsatauti löysi myös meille. Kun pikkuinen ressukka oli viettänyt vessassa lähes tauotta 12 tuntia, hän totesi muistavansa ulkoa mitä pöntön kannen sisäpinnassa lukee. Meillä on siis kotiuduttu oikein vallan vauhdilla. Tuttuja on erityisesti WC-pöntöt.

Uudet ulkoilumaastot.

Mocca ja Frodo (nää on nyt siis niitä koiria), ovat tottuneet pieniin neliöihin, sillä heidän valtakuntaansa oli vanhassa kodissa aina meidän poissa ollessa eteisen muutama neliö. Nyt heillä on päiväparkkina keittiö, mikä on jotakuinkin saman kokoinen, kuin vanhassa kodissa olohuone, ja keittiö yhteensä. Siellä vielä käyttäydytään, mutta auta armias, kun perhe saapuu kotiin. Silloin alkaa sekoilu.

Meidän perheen herkkähipiäisimpien kotiutuminen uusiin nurkkiin on nyt siis selvästi kimurantimpi juttu kuin tajusin edes ajatella. Jätöksiä on joka päivä ties missä, ja kun tytöt oli kehdanneet laittaa huoneensa oven kiinni ja kaverien kanssa kikattivat siellä ilman, että päästivät koiria mukaaan, oli jommalla kummalla mennyt niin tunteisiin, että ovella lainehti Balatonin kokoinen pissalampi.

Hah. Kaveri toi lahjaksi tämmösen. Pitäiskö ottaa kettuiluna… ;)

Minne ne mamin puudeloimat, hyvätapaiset (no okei, äksy ja räksy, mutta sentään sisäsiistit) koirat on oikein kadonneet???

Asiaa auttaa toivon mukaan se, että vihdoin varaston perukoille muutossa työnnetyt koirien kuljetuskopat löytyi. Niitä etsittiin, ei kylläkään kissojen ja koirien, mutta muuten koko perheen voimin. Aavistelin, että koppa saattaisi päästä Frodon ja Moccan suosioon, ja sinne pojat työnsivät itsensä kopan perimmäiseen nurkkaan sekunnin sadasosassa, eikä pois tahdo kumpainenkaan.

Tuttu ja turvallinen koppa -enää ei pelota!

Johan on ollut vuoden aloitus meillä, huhhahheijaa.

Onneksi työ antaa siimaa, ja olen tehnytkin normaalia enemmän töitä kotona, sekä hoivatakseni sairastavia lapsukaisia, että pitääkseni silmällä koiraveljeksiä. Pikkuhiljaa alkaa salin nurkkaan rakentua ihan oikea työtilakin. Vanhaa, valkoista kaappia vielä etsiskelen, jotta saan tulostimet ja muut sellaiset rumuudet piiloon katseilta. Löytyisikö keneltäkään? Saa vinkata!

Anni