Paluu asuntomessualueelle, ja vähän myös legendaarisen Korian sillan alle.

 *Yhteistyössä Kouvolan Asuntomessut

Pioneeripuisto.

Sinne niitä nyt nousee.
Taloja.
Kysyin aamiaispöydässä tyttäreltäni, että lähdettäisiinkö päiväkävelylle tulevalle asuntomessualueelle. Siellähän on ihania polkuja Kymijoen varressa ja aivan ainutlaatuinen tunnelma vanhan kasarmialueen syleilyssä. Vastaukseksi sain totaalisen kieltäytymisen: "En ole käynyt siellä sen jälkeen, kun päätettiin ettei me rakenneta sinne. Enkä käy". Jaahas, pitkävihaista sorttia. Keneen lie tullut?

Mieheni ja toisen tyttäreni sain sentään houkuteltua ilta-ajelulle Minillä.
Mutta mitä mitä? Portit oli suljettu. Nyt ei auta enää kuin katsella aitojen takaa.

Niin, minähän tein viime talvena ensimmäisen yhteistyöpostauksen Kouvolan asuntomessujen kanssa. Good idea, todellakin! Ja sehän meni sitten juuri niin kivasti ja kivuttomasti kuin meikäläisen tapauksessa voipi odottaa. Ei tullut kuin yksi pikku tontti hankittua ja siihen päälle lisäbonuksena monta kuukautta hirveää härdelliä asuntomessujen ympärillä.

Ja yhä edelleen olen sitä mieltä, että minä olen ihan syytön kaikkeen siihen sähläykseen, mihin tämä kaikki johti. Yleensäkin minä olen ihan viaton...

Mutta totuuden nimissä olen sitä mieltä, että tätä elämää ei pidä elää liian järkevästi. Jos joku asia houkuttelee, (kuten vaikka ihanat kengät!) niin älä jää vain pohtimaan, vaan tee sen eteen jotakin. Tässäkin tapauksessa etenimme todella pitkälle. Eikä kumpikaan päätös, vanhaan kotiin jääminen tai uuden talon rakentaminen asuntomessualueelle olisi ollut toista huonompi. Vaihtoehdot oli vain kovin erilaiset, mutta uskaltamalla katsoa käteen jaetut kortit kunnolla pystyimme lopulta tekemään sen ratkaisun, mikä oli meille se oikea. Ainakin tällä hetkellä.

Minä olen aina ollut vähän sellainen "silmät kiinni ja hypätään-tyyppi", eikä se ole koskaan ajanut minua nurkkaan. (No, mitä nyt rakkaalle puolisolleni aiheuttaa toisinaan hieman sydämen tykytyksiä.) Ennemminkin voisin sanoa, että rohkeuteni hypätä on antanut minulle kaikki elämäni parhaat asiat. Tänne asuntomessualueelle olisi todellakin tehnyt mieli hypätä. Mutta nyt hyppään siellä vain ihastelemassa muiden edistyviä rakennusprojekteja.

Pioneeripuisto on niin kiehtovaa aluetta, että siellä voisi seikkailla kuvailemassa ja ihmettelemässä vaikka koko päivän.
Uusia kulkuväyliä ja katukiveyksiä tehdään jo kovaa vauhtia. Ennestäänkin upea miljöö nousee aivan uudelle tasolle pienten, ja vähän suurempienkin fiksailujen ansiosta.
Toivottavasti ensi kesän asuntomessukävijöiden huomio kiinnittyy uusien talojen lisäksi myös kaikkeen siihen vanhaan ja kauniiseen, mikä tekee tästä alueesta niin ainutlaatuisen.


Olen ajellut Pioneeripuistossa silloin tällöin, ja samaa vakoiluleikkiä on harrastanut mieheni. Vähän niinkuin tikusta asiaa on tehty Korian suuntaan, ja jos siellä aletaan jo puhua siitä pinkillä autolla ajelevasta stalkkerista, niin se olen vain minä. Jotenkin se alue, ja sen muuttuminen aivan uudenlaiseksi asuinalueeksi, kiehtoo minua edelleenkin, vaikkei meidän talo sinne nousekaan.

Tuossa se on, tontti, johon piti nousta meidän unelmien talo. Jääkö se lopulta tyhjäksi, vai rakentaako siihen joku muu? En edes tiedä kumpaa toivoisin.


Taloja on alkanut nyt syyskuun aikana rakentua useammallekin tontille. Vielä elokuussa tuntui siltä, että eikö tänne ole tulossa yhtään mitään. Uskomattoman lyhyessä ajassa pystytään nykypäivänä rakentamaan taloja, ja  osa saapuukin tonteilleen vasta ensi keväänä muutamaa kuukautta ennen messujen alkamista.

Korian silta, jonka Kouvolan keskustasta tultaessa oikealle puolelle tuleva messualue sijoittuu, on minulle sellainen melko ristiriitaisten fiilisten paikka. Valtavan kauniit maisemat ja jyhkeä rautatiesilta ovat uskomattoman kauniit. Toisaalta sillan alla on tullut nautittua teininä ne ensimmäiset alkoholijuomat ja melko heikostihan se reissu silloin yhäkin tuntemattomaksi jääneiden pelastavien enkeleiden autokyydillä kotiin päättyi, eli ihan pelkkiä ruusunpunaisia tunnelmia nuo kaarisillat ei minussa herätä.

Mikä on se minun unelmieni talo - sitä en tiedä vieläkään.
Ensi kesänä lähden Kouvolan asuntomessuille ottamaan selvää siitä. Ja minut tuntien saatan päätyä hankkimaan.. no ihan mitä tahansa uuden talon ja puutarhalapion väliltä. Pitäkää peukkuja, että selviäisin sillä pelkällä lapiolla. (yeah, right!)

Anni