Pelastakaa puutarhuri Anni

Terveisiä Rikkaruoholandiasta!

Rakastan kukkia, ai että! Ja RAKASTAN työntää sormet multaan, ja kehitellä uusia istutuksia, ja kiertää puutarhakauppoja sormet syyhyten ja ja ja.... Pääni suorastaan pulppuaa ideoita.
Puutarha on loistavaa terapiaa, kuten olen muun muassa ilovemymk-henkilökuvassani kertonut.
Mutta siihen luomisen ihanuuteen ja uusien kauniiden kukkien istutukseen se sitten jääkin. Niitä kun pitäisi sitten jatkossa hoitaakin, huoh.
Tässä solisi ennen mukavasti katolta tuleva sadevesi. Nyt taitaa puro olla lähes umpeen kasvanut.
Tuossa penkillä mietin, että millä ihmeen ilveellä kuolleet lehdet ja muut roskat saa pois kivien välistä. Lehtipuhaltimellako?
Jos kilpailtaisiin siitä, miten paljon rikkaruohoja kasvaa kukkapenkissä (tai montako kuollutta ruukkukasvia saa vuodessa aikaiseksi), olisin kärkikahinoissa.
Mutta kyllä meillä nokkonen kasvaa, joten päätin eilen repiä iloa sieltä mistä sitä on saatavilla, ja kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää nokkosta ruuanlaitossa. Tunsin itseni jotenkin älyttömän eteväksi. Ensi vuonna ehkä isken kiinni voikukkiin.
Siellä kiehuu!
Annin kokeileva keittiö teki näin: about pari desiä 3-4minuutin ajan kiehautettuja nokkosia, viimeinen nokare voita mitä jääkaapista löytyi ja reilusti Italian tuliaisena tuotua oliiviöljyä tehosekoittimeen. Mausteeksi Herbamare yrttisuolaa ja valmista tuli.
Nokkoslevite -ihan ite keksin!

Muutama vuosi sitten suuressa luomisen vimmassani halusin etupihaa varjostavan, valtavan kokoiseksi kasvaneen vuorimännyn mäkeen, ja tilalle ihanasti kukkivan kirsikkapuun suoraan keittiön ikkunan alle. Puun alle suloisesti penkki, jolla istuskellen voisin sitten nauttia kirsikoista (joista en tykkää ja joille olen allerginen -loistoidea...) Miten romanttista!

Ei muuta kuin puuta nurin ja mies kaivamaan hervotonta kuoppaa savimaahan uutta pihan kaunistusta varten.
Pari ensimmäistä kesää meni kivasti, saatiin jo muutama kirsikkakin. Viime kesänä puusta vihersi enää yksi oksa ja tänä vuonna ei auttanut kuin todeta, että kuollut on. Voi itku!
Ei kuki kirsikan kukat meidän pihassa, huokaus.

Löysin kukkapenkeissä möyrytessäni kaksi etanaa. Voi apua. Eikö näistä nyt sitten pitäisi hankkiutua eroon? Miten? Kertokaahan vinkit, ja erityisesti jos on sellaisia kivuttomia tapoja. Voin jo heti kertoa, että mitään poltto-/hukutuskuolemaa en pysty niille aiheuttamaan. Kun niissä on valkosipulia ja Roquefort juustoa, niin syöminen onnistuu kyllä.

Etana etana näytä sarves, koska se kesä oikein tulee?

Suosittelen testaamaan tuota nokkosta, se on oikeasti älyttömän hyvää. Tänään sain pikkuveljeni kylään pitkästä aikaa, ja tarjosin kanan kanssa kastikkeena tällaista sötkötystä:
turkkilaista jogurttia n.2dl, silputtua valkosipulia yksi iso kynsi ja reilu ruokalusikallinen tekemääni "nokkosvoita", NAM!
Pikkuveljeni asui puolisonsa kanssa lähes vuoden asuntoautossa Espanjassa ja ympäri Eurooppaa. Heidän huikeita matkakokemuksiaan voitte lukea Sunderful -blogista. Upeita kuvia!

Lumoavaa viikkoa puutarhojenne parissa toivottelee Anni