Pienet teot tekevät arjesta luksusta. Mukana tacosalaatin ohje ja ihan ilmainen vinkki toisten huomioimiseen.

"Nyt ihan rauhassa"

Ihanaa sunnuntaita!

Kerran eräs ihminen sanoi minulle, että kannattaa huolehtia luksuksesta, arki hoituu kyllä itsestäänkin. Sitä ohjenuoraa olen yrittänyt toteuttaa (ja käyttää häikäilemättä hyväkseni aina silloin, kun olen ollut jonkun turhanpäiväisen tarpeessa).

Oikeasti siinä on kyllä viisauden siemen.
Todella pienet teot voi olla juuri niitä tärkeimpiä, niillä tehdään arkisista hetkistä luksusta. Esimerkiksi tässä yhtenä iltana kun saavuin töistä kotiin, oli etupihalle sytytetty kynttilöitä. Heti läikähti semmoinen ihana tunne sydämessä. Kun pääsin sisälle, kynttilöitä oli palamassa keittiössä, aulassa ja olohuoneessa. Ruokailuhuoneen pöydässä odotti kynttilöiden lisäksi kattaus perheen yhteistä ruokailua varten. Ja nam, tulossa oli Tacosalaattia, yhtä minun tämän kesän keksinnöistä, joka syntyi jälleen tilanteessa, kun kaapissa ei ollut oikein enää mitään syötävää. Ja hei, kerrankin (ainakin suhteellisen) TERVEELLISTÄ ja HERKULLISTA -ihme on tapahtunut!

Pistetääs tähän nyt se ohje, jos vaikka osuisi teilläkin makuhermoon.

Tacosalaatti by Anni

  • Paista jauheliha (400g ja pliiiiis, luomua) ja mausta se luomu Tacomausteella.
  • Kaada sekaan vedellä huuhdottuja papuja oman maun mukaan. Minun lempparipapuja on Go Greenin kidneypavut ja suuret valkoiset pavut, ja laitan mielellään salaattin purkillisen (vajaa 300g) molempia. Go Greenistä tykkään siksi, että pavut on pakattu pahvisiin pakkauksiin, joten niiden hävittäminen on helpompaa kuin metallipurkkien.
  • Valmista salaatti sillä aikaa kun jauheliha-papusötkötys hetken jäähtyy. Meillä siihen käytetään puolitoista isoa kurkkua pieneksi pilkottuna ja pari isoa jääsalaattia. Tomaatit meilla laitetaan erilliseen kulhoon, sillä minä en syö tomaattia (siitä saa kyllä halvalla kunnon botox-huulet, mutta jos en halua allergista reaktiota suuhuni, on meikäläisen paras jättää tomaatit sivuun).
  • Pilko fetajuustopala pieniksi paloiksi ja kaada salaattiin. Esimerkiksi Patros, tai Fontanan luomu feta.
  • Sekoita papu-jauhelihaseos salaatin sekaan.
  • Jokainen heittelee muut sörsselit omalla lautasella salaatin päälle mielensä mukaan. Meillä pöydässä on turkkilaista jogurttia (kevyempi versio creme fraichelle), salsaa ja pilkottuja oliiveja.

 Mieheni on loistava huomioimaan juuri hyvällä ruualla minua. Hän myös tietää, että paras tapa saada vaimo onnelliseksi, on pyytämättä hieroa jalkoja. Ja siis juurikin pyytämättä!
Upseerin rouvana olen saanut aina nauttia myös hyvistä käytöstavoista, kuten oven avaamisesta ja takin päälle pukemisesta. Olin jotenkin kuvitellut sellaisen olevan ihan arkipäiväistä, kunnes vähän aikaa sitten luin erään ihanan naisen pohdintoja facebookista, ja tajusin kaikesta siihen tulleesta kommentoinnista, että tällaiset pienet asiat ovatkin suhteellisen harvinaista herkkua.
Miksi ihmeessä? Ihan ilmaisia käyttää, joku oven avaaminen nyt vaikka, mutta saa toisen tuntemaan itsensä huomioiduksi. Tokihan minä itsenäinen nainen osaan ihan omin pikku kätösinkin sen oven avata, ja takinkin osaan pukea. Mutta eihän siinä siitä olekaan kyse. Vai onko meistä naisista tullut liian "mie ite-tyyppejä"?

Lasten loihtimat juomat: appelsiinimehua jääpaloilla, ei sen kummempaa, mutta sitruunaviipale koristeena jalallisen lasin reunassa tekee mehustakin ylellisen.

Kävimme perjantaina Kouvolan Teatterissa koko perheen voimin katsomassa My Fair Ladyä, ja kotiin lähtiessämme kiinnitin huomiota narikassa takkeihin pukeutuviin pariskuntiin. En olisi edes tajunnut kiinnittää asiaan huomiota ilman sitä facebook kirjoittelua. Ja kyllä, melko harvassa olivat ne miehet, jotka sujauttivat takin ensin puolisolleen ja vasta sitten itselleen. Hmm...

Lupasin ilmaisen vinkin toisen huomioimiseen:

Suhteellisen pienellä vaivalla ja useimmiten ihan ilmaiseksi saa toiselle hyvän mielen.
Ei tarvitse kuin ajatella, että jokaisella kanssaihmisellä roikkuu kaulassaan kyltti, jossa lukee "Saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi". Kun huomioi sen näkymättömän kyltin läheistensä kaulassa, tulee jo väkisinkin aika hyvä lopputulos. Saati, jos oppii näkemään sen ihan jokaisen kaulassa, myös sen kauppajonossa kiukuttelevan tuntemattoman tyypin...

One of the most important lessons I ever learned is to pretend that every single person you meet has a sign around his or her neck that says, “Make me feel important.”
-Mary Kay Ash-


Jokaisella meillä on kaulassamme sellainen samanlainen kyltti. Meikäläisen kaulassa ainakin ihan hyvän kokoinen -tunnustan. Lapsissa, ja hauskaa kyllä aika monissa aikuisissakin, se kyltti suorastaan loistaa neonvaloissa silloin, kun oikein kiukuttaa. Yritän itse miettiä tätä näkymätöntä kylttiä kaikkien tapaamieni ihmisten kaulassa, välillä menestyksekkäästi ja välillä kompastellen. Kotioloissa minun kylttini on helppoa nähdä. Pitkälle pääsee ihan vain kysymällä "millainen työpäivä sinulla oli"  tai "haluaisitko kupin teetä". Ei se sen monimutkaisempaa ole, eikä tarvitsekaan olla. Pienet asiat arjessa, vaikkapa juuri se kynttilöiden sytyttäminen iltapalapöytään, olipa tarjolla sitten vaikka maksamakkaraleipää, tekevät elämästä luksusta.

Saman suuntaista pohdintaa aikuisten omasta ajasta höystettynä HERKULLISELLA  aurajuustokeiton ohjeella löytyy täältä:
http://starbox.fi/lumottupolku/aurajuustokeittoa-alkupalaksi-ja-ajatuksia-aikuisten-omasta-ajasta-paaruuaksi


Menipäs nyt syviin mietteisiin ihan yhden herkullisen tacosalaatin ja sytytettyjen kynttilöiden voimalla.
Anni