Pink Bootcampillä lennettiin helikopterilla Helsingin yllä

No huhhuh vaan, sanon minä!

Lähdin viime viikolla Helsinkiin koulutukseen, johon oli kutsuttu kolme meistä suomalaisista alan kouluttajista. Olin varautunut kynän ja paperin kera kahteen tehokkaaseen koulutuspäivään, mutta toisin kävi.

Tässä on vaatteet, vaihtakaa niihin. Aikaa puoli tuntia.

Saimme vaalenapunaiset paperikassit ja hotellihuoneiden avaimet. Ei muuta kuin vaatteen vaihdolle, ja vaaleanpunaiset Bootcamp-asut päälle. Selvä, nyt mennään, muttei mitään tietoa minne. Taksi haki meidät Clarion hotellista ja lähti ajamaan merenrannan myötäisesti. Juttelimme siinä niitä näitä, ja yhtäkkiä taksi pysähtyi...

Ready like a soldier!

"And just like a soldier
I keep on moving forward
Always getting closer
I march until it's over"
 -Neffex-

Taksissa autuaan tietämättöminä tulevasta.
Ilme ei johdu kauhusta, vaan siitä, että taksi jätti väärään paikkaan. Onneksi oikea kopterimesta oli ihan kulman takana. (ettei vaan mene liikunnaksi!)

Varo mitä toivot!

Hulluinta tässä oli se, että mieheni oli lähettänyt minulle töistä videon vain pari päivää aikaisemmin, missä tuttu helikopterilentäjä lentää armeijan koneella aivan Simon ammunnanjohtotornin ohi. Olin siihen tyypillisen vaatimattomaan tapaani kommentoinut, että haluan kopterin kyytiin kun täytän seuraavan kerran pyöreitä. (no joo joo, kaikkihan sen tietää, että seuraavat pyöreät tarkoittaa niitä keski-ikäisten nelikymppisiä, mutta yritin tuossa jotain kiertoilmausta käyttää...) 
Kun rakkaani sitten tiedusteli, että keneltähän lahja on mahdollisesti tulossa, kerroin sen olevan hänen hommansa. Enpä arvannut, että unelman sanominen ääneen toisi sen todeksi vain pari päivää myöhemmin.
Beware what you wish for!
(Ja kylläpä yksi mies huokaisi helpotuksesta. Luuli sitä paitsi minun kettuilevan, kun lähetin kopterista videonpätkän. Ei tajunnut, että olen siellä oikeasti!)

Kun uskaltaa sanoa unelmansa ääneen, ne saattaapi yhtäkkiä toteutuakin mitä kummallisemmilla tavoilla. Näin kävi melko spookylla tavalla myös silloin, kun aloin kirjoittaa tätä blogia...http://starbox.fi/lumottupolku/sattumaa-vai-suurempaa-tarkoitusta 

DREAMS DO COME TRUE!


Mukana reissussa oli yrityksemme toimitusjohtaja Carl Henric Wallblom ja meidän suomalaisten tärkein yhteyshenkilö pääkonttorilla, ihana Sari. He olivat järjestäneet yllätyksen meille ja päivän teemana oli Let your dreams fly.

Ja todellakin, lintuperspektiivistä asiat todella saivat selkeämmän merkityksen. Todella jännää, miten se, mistä vinkkelistä asioita katsoo, saa ne näyttämään aivan toiselta.

Julkkisten koteja ja Helsingin nähtävyyksiä

Lensimme Helsingin yllä, näimme yhden lempparipaikkani eli Suomenlinnan ilmasta käsin. Lentäjämme vei meidät katsomaan Marimekon Kirsti Paakkasen modernia taloa meren rannalla, näytti meille niin Kimi Räikkösen kuin Teemu Selänteenkin talot, sekä monta maasta käsin tuttua paikkaa, kuten Presidentinlinnan, Kalastajatorpan, Hietaniemen hautausmaan ja Hietsun rannan.

Laskeuduimme lentäjän oman kesämökin LAITURILLE, siis oikeasti se helikopteri mahtui laskeutumaan siihen, sekä yhden hänen ystävänsä kesämökin helikopteritasanteelle. Lensimme kapeaa, mutkittelevaa jokea pitkin aivan veden rajassa, ja pellolla kurvailimme oras tuulesta heiluen.

Katso video lennolta:
 

Tämä oli ihan mieletön kokemus! Helikopterikyyti oli, yllättävää kyllä, todella tasaista menoa. Ei tuntunut vatsan pohjassa eikä korkeus hirvittänyt yhtään. Mitenhän se olis semmoinen lentolupakirja...? ;)

Kyllä me jo toimitusjohtajalta kyseltiin, josko vaaleanpunaisten autojen tilalle saisikin tuommoisen kätevän kopterin, jolla sitten päräyttäisi asiakkaan pihaan. Carl Henric vastasi nauraen, että "onneksi te olette niin vähään tyytyväisiä."

Lopulta, 45 minuutin vauhdikkaan lentelyn jälkeen laskeuduimme metsien keskelle aivan golfkentän kupeeseen jonnekin ehkä Kirkkonummen seutuville, missä Sari ja Carl Henric jo meitä odottelivat. Luvassa oli loimulohta, grillattua peuraa ja muita herkkuja, sekä ihanan pikkuisen lammen äärelle meille lämmitetty savusauna.

Kohde näkyvissä!
Herra toimitusjohtaja päivälevoilla naisten nauttiessa savusaunasta.
Hyviä keskusteluja ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Saimme yllytettyä toimitusjohtajan esittelemään aurinkovoidetta, jota hän juuri ihoonsa levitteli. Loistavan videotuotoksen voit katsoa instagramista: @anninlumous

Ostin pari vuotta sitten tällaiset kivat bikiinit, joissa uidessa tuntuu siltä, kuin puljaisi nuudelisopassa.

 Maailman coolein mama

Rentouduttuamme saunoen, paljussa ja lammessa pulahtaen ja syötyämme herkullisen, myöhäisen lounaan, nousimme jälleen helikopteriin ja lensimme takaisin Helsingin keskustaan. Pyysin lentäjältä, (koska jos ei pyydä mitään, ei voi saada mitään, ja kyllähän minä kysyä kehtaan) josko voisimme kaartaa Linnanmäen päältä, koska tyttäreni oli siellä luokkaretkellä. Kun lentäjän ääni kuului kuulokkeista ja ilmoitti, että LINNANMÄELLE 3 MINUUTTIA, niin minä laitoin neitokaiselle viestiä, että KATSO TAIVAALLE!

Ja niinpä minä keräsin vuosisadan coolein mutsi -pisteitä, kun Eedit pääsi sanomaan luokkakavereille, että katsokaa, mun äiti lentää tuon helikopterin kyydissä. Siisteintä ikinä! (no, ainakin Kouvolan coolein mutsi...tai Sarkolan... tai ainakin meidän perheen!)

Kohti Helsinkiä


Mutta ei tämä ensimmäinen lentoreissu ollut.
Vuosi sitten lensimme italiassa Como-järvellä vesitasolla, lue siitä lisää täältä: http://starbox.fi/lumottupolku/hei-me-lennetaan-vesitasolla

Anni