Puhu mulle kouvolaa

Värikäs tervehdys Taiteiden Yön alla.
 
Positiivisten ihmisten Kouvola-facebook ryhmässä on mietitty slogania Kouvolalle. Ehdotuksia lukiessani huomasin monessa kohtaa miettiväni, että
"ei meil Kouvolas noin sanota, toihan on kuusaata".
Minun suosikiksi on noussut ehdotus Suomen värikkäimmästä harmaasta. Se on just niin!

Kouvola -Suomen värikkäin harmaa.

Aivat loistava! Sillä onhan täällä värikästä, kuten esimerkiksi katukuva liikkeemme edessä.

Kouvolankatu 26:n värikäs katukuva. Vaaleanpunaisia autoja ja riemukkaan värinen sähkökaappi.

Huomenna on Taiteiden yö ja innolla jo odotan Musiikkiluokkien ihania esityksiä klo16.30-17.30 Kankaan-/Yhteiskoulun pihassa. Ehkä nähdään siellä?
Taiteiden yössä voi kätevästi tutustua myös uuteen värikkääseen Kouvolaan sähkökaappitaidetta ihaillen.

OSOITTEITA:
Kouvolankadulla taidetta löytyy talonumeroiden 18, 20, 26 ja 34 edestä.
Muita osoitteita ainakin Kivimiehenkatu 7, Salpausselänkatu 26, Keskikatu 6 ja löydettiin me tyttären kanssa sähkökaappibongailuja tehdessä yksi Huoltokadun ja Keskikadun risteyksestä.

Kivimiehenkatu 7
Salpausselänkatu 26
Rennon letkeää menoa Keskikadun ja Huoltokadun risteyksessä.

Itse ehdottelin sloganiksi  "Betonista ne positiiviset ponnistaa" -lausahdusta, kun se betoni nyt kovin on Kouvolalaista.

On betonisuklaata, Kouvola Grey teetä, betonikahvia sekä ravintola nimeltä Betony, josta saa betonikaakaota ja taitaa olla betonioluttakin... Betonista me ponnistetaan!
50 metriä kotipihasta, lähes Kouvolan keskustassa. Ei näy betonia.
100m kotipihasta vastakkaiseen suuntaan. Ei edelleenkään betonia.
Erilaisilla murteilla ehdotetuista sloganeista innostuin kyselemään vähän ympäri kyliä, miten tuttavani eri puolilla Kouvolaa sanoisivat muutaman lauseen.Tästähän tulikin mielenkiintoista.

Lause oli niinkin tylsä kuin "Minun kissani meni äidilleni hoitoon lomamatkani ajaksi".
Ja jatko-osa, "Minä lähdin viikoksi Pariisiin".
(hauskasti lausekin muuttui vähän silleen sun tälleen, ja hienot yritykset kaivella sitä "minkissaa" ja "mun kissaa" meni osittain pipariksi)
 

Aikanaan esikoisen syntyessä makasin jokusen päivän raskausmyrkytyksen kourissa Kotkan keskussairaalassa, ja tutustuin siellä anjalalaiseen kohtalotoveriin Sannaan. Sanna sanoisi näin:
Miä vein kissan äiskälle siks aikaa ku lähin lomalle. Miä lähin viikoks Pariisii.

Elimäkeläinen nuori nainen Emmi, jonka äiti tosin on Savosta ja saattanut sotkea murretta, sanoisi "mun kissa meni äitille hoitoon mun lomamatkan ajaks. Miä lähin viikoks Pariisii"
 
Valkealainen ystäväni Minna sanoisi (järkytyksekseni, mikä ihmeen mein?) min/mein kissa men äiskälle hoitoo loman ajaks. Mie menin Pariisiin viikoks.


Iitissä asuva Viivi kertoo olevansa niin tylsä, että sanoisi
"mun kissa meni äidilleni (tai äiskälle) hoitoon lomamatkani ajaksi."
Viivi alkaa olla aivan liikaa hämäläistynyt vietettyään aikaa paljon Lahden suunnalla, sillä häneltä tulee mie ja sie vain vihapäissään. Murre muuttuu helposti.

Kausalalainen parikymppinen nuorimies sanoisi:
"Meikän kissa meni äitille hoitoon mun lomamatkan ajaks."

Kouvolan Sanomiin hauskoja murteella kirjoitettuja kolumneja kirjoittanut Uutistuottaja Krista Lihvonen-Hietakallio sanoisi kuusaalaisena näin:
"Mieä vein kissan äiskälle hoitoo reissun ajaks ja lähdin viikoks Pariisiin." Jos hän aloittaisi lauseen sanalla minun kissa, se olisi ehdottomasti min kissa, eikös  niin, koska se oo kuusaata?
 
Minä itse, Kouvola cityn Mielakan kasvatti, sanoisin
"Mun kissa meni mein äiskälle hoitoo mei(j)än lomamatkan ajaks." Mie(ä) lähin viikoks Pariisii."
Siis apua, puhunko minä muka noin?!
 
Meillä lapset ovat jostakin omaksuneet aivan erilaisen puhetavan, mikä tuntuu vähän oudolta. En ole huomioinut miten tyttöjen luokkakaverit puhuvat, mutta meillä molemmat sanoisivat
"Mun kissa meni äitille hoitoon lomamatkan ajaks. Mä lähin viikoks Pariisii."

Huomaan oman mie-sanani olevan selkeästi enemmän mie kuin miä. Mutta siellä kuuluu e:n jälkeen pieni ä. Samoin meidän-sana on meiän, mutta välissä voi havaita hennon j:n. Meijän.

Lapsilla mie ja sie tulee huomattavan harvoin suusta, se on lähes poikkeuksetta ja . Miksi? En tiedä.
Minullakin kyllä ja mie riippuu tilanteesta. Joskus sanon esimerkiksi emmie tiiä, toisinaa emmä tiiä. Ihan fifty-fifty.
Täytyypä alkaa kuunnella tarkemmin käykö lapsillakin niin kuin Viivillä, että suutuspäissään se mie sieltä livahtaa.
 
Krista osasi hienosti kaivaa esiin samaa ajatusta piilokirjaimista ja hauskoista yhteen sanottavista sanoista. Kun sanoo "kissan kanssa", niin puheessa se on "kissan(g)kaa". Kokeileppa vaikka!
Kuusankoskelainen sanoo "min mielestä" ja lausuu sen vielä "mimmielest", mutta jos on vanhan Kouvolan puolella kasvanut, niin silloin kyllä sanotaan "mummielest". Kristan hauskoja murrejuttuja voi lukea lisää muun muassa tästä.

Vaikka pää on jo murteista pyörällä, niin pienenä loppukaneettina vielä semmoinen havainto, että yksikään tuttavistani ei olisi kirjoittanut lausetta facebookiin samalla tavalla kuin miten sen sanoo. Pitäisikö meidän nyt sitten yhdessä päättää, että antaa palaa murteella vaan somettaessakin? Rohkeasti vaan.
 
Mummielest oli kiva miettii näit. Toittavast sunkii. Ja jos sie sanot vieäl jotenkii iha eri taval, ni kirjota tonne kommentteihi. Tai mun feisbuukkii sinne Lumotun polun sivuille ni mie vastailen sit sieäl. Hauskaa viikonloppuu.
Anni