Meidän mummin runo Kouvolan torista

Viluista iltaa.
Vetelin tässä suven päivän kunniaksi villatakkia niskaan, kun palelee niin. Varsinainen heinäkuu!
Onneksi tänään liputetaan muustakin kuin suvesta, kun ei tämä oikein suvelta tunnu.

Eino Leinon ja runon päivän kunniaksi tässä teille minun runoilevan mummini kirjoitus Kouvolan torista.

Torin antimia. NAM!

Kouvolan torilla

Ikkunasta katson torille
se kohtauspaikka on monille.
Vaikka ois millainen sadesää
torimyyjä ei kotiin jää.

Siellä nuoret ja harmaahapset
mummoilla mukana lapsenlapset.
Iltaisin voi laulaa karaokee
kaikenlaista voi torilla kokee.

Puruveden muikut pannulla paistuu
kahvikojunkin letut maistuu.
Marttojen herkut, kahvit ja saikat
aina on täynnä istumapaikat.

Unohtaa ei voi maalaispöytää
sieltä tuoreet tuotteet löytää.
Perunat, porkkanat, punajuuret
lantut, nauriit, kurpitsat suuret.

Poimijoiden täytyy aikaisin herätä
ehtii marjat toripöydälkle kerätä.
Ensiksi punertuu mansikkamaa,
juhannuskakkuun marjat saa.

Mustikat, vadelmat, karviaiset
pensasmustikat harvinaiset.
Puolukkaa, karpaloo, herukoita
värikkäitä kukkapottiloita.

Markkinoilla lihat ja makkarat
pölypussit, korit ja jakkarat.
Tällaista torielämää
vilkasta ja elävää.


-Kerttu Rita, 2017-

Sama runo löytyy Kouvolan Kansalaisopiston jokavuotisesta elämäkertaryhmien kokoamasta kirjasta "Nuoruusvuodet". Mummi on kirjoittanut juttuja jo kuuteen kirjaan rippileiritarinoista, pellavan teosta, sairaalareissuista, evakossa olemisesta ja vaikka mistä. Ihan blogini alkutaipaleella kertoilinkin, mistä tämä kirjoittamisemme on saanut alkunsa, voit lukea siitä täältä. Mummin kirjoituksien kautta olemme oppineet yhtä ja toista arvokasta.

Minä, äiti ja mummi. (huomioikaa minun huima pituuteni, johtuu kyllä korkkareista, sillä oikeasti olen pätkin koko pätkien porukasta)

Itsekin olen miettinyt, jääkö minun kirjoituksista aikanaan jotakin arvokasta muistoksi omille jälkipolville. Toivottavasti. Nuoruusvuosien päiväkirjat saattavat olla heille kyllä aikanaan irtaimistoani selvitellessä liikaa, täytyy varmastikin pahimmat (parhaat) sivut muistaa sensuroida..

Nyt pitemmittä löpinöittä takkaan tulet, Suomen vähälumisen suven kunniaksi. Täytyypä keittää iltateet lämmikkeeksi.
 -Anni-