Sanonnat seinälle, muistopankki mökille

Sadepäiväksi DIY-ideoita mökkiaitan seinästä.

Kirjoittelinkin jo aiemmin murteistä, silloin liittyen Kouvolan seudun murteiden erilaisuuksiin. (Puhu mulle kouvolaa-postaus)

Rakastan Karjalan murretta, kaikkia sen vivahteita ja sävyjä. Se on kauneinta kieltä minun korviini. Se on lapsuuteni kieltä, vaikka olenkin Kouvolasta kotoisin.
Vietin kesäisin viikkoja Etelä-Karjalassa, isotätini navetta-apuna tai vaarin mukana mökillä. Olin kuulkaas innokas lehmityttö. Joskus aamuisin olin jo hyvää vauhtia ruokkimassa lehmiä ja paijaamassa vasikoita, kun talon väki vasta kuuden maissa saapui navetalle. (kyllä, olin joskus aamuvirkku, mutta vain kesäisin) Parasta oli ajaa lehmiä laitumelle, ja jännitystä hommassa oli erityisesti silloin, kun lehmät piti saada Niskapietilän museotien toiselle puolelle.


Rakastan keräillä muistoja mökille erilaisina sisustuselementteinä. Mustavalkoisilla kuvillaan on koristeltu mökille tyynyjä (näet kuvat tästä), ja nyt myös mökin aitan seinään on kerätty tärkeitä sanontoja.  

Tässä vähän kuvia meidän projektistamme.

Lasten kanssa maalaaminen on hauskaa puuhaa.

Pari heinäseivästä aitan seinään vinottain, ja vanhoja laudanpätkiä siihen. Melko nopea ja helppo operaatio, ainut vaan, että seinä piti ensin maalata valkoiseksi.

Rakkaus on suurin kaikista -atsikiak niruus no suakkar. Tämän osaa mummini, sekä kaikki hänen sisaruksensa ulkoa, sillä heillä oli lapsuudenkodissaan kankainen taulu nukkuma-aitan seinällä, josta he lukivat sanontaa nurin ja oikein. Vielä yli 8-kymppisinä se tulee väärinpäin sanottuna kuin apteekin hyllyltä.

Kylän pojat kulkivat samaisen nukkuma-aitan ohi, jonka seinällä Rakkaus on suurin kaikista-teksti mummini kotitalossa oli, ja tilkitsivät Kultasen tytöt aittaan paksun laudan avulla. Mummi muistaa sen vieläkin.

Rööki Aksu eli Akseli Röök oli äitini isän äidin isä. Sanonta saattaa olla tuttu Pirkkalan seudulla edelleen.

Vaarin äiti Impi tuli 1920-luvulla Pirkkalasta piiaksi Rautjärvelle ja jäi sille tielleen. Hänen isänsä oli isokokoinen mies, ja sanonta pitkä ja paksu ku Rööki Aksu muistuttaa sukumme historian henkilöstä aittamme seinässä. Onko kukaan teistä lukijoista kuullut tuota sanontaa? Ja jos olet, niin missä päin Suomea?

Vottepi. Oletteko kuullet sellaisen? Vottepi sanotaan, kun saadaan vaikka jotakin valmiiksi tai onnistumaan. Vottepi. Tämä on  vaarin sana, hän käyttää sitä vähän väliä. Siinä on kiva, positiivinen kaiku. Kun saimme vaarin kanssa pikkutyttönä mökillä ollessani perattua verkoilla pyytämämme muikut, vottepi sanottiin, kun homma oli hoidettu.
Toinen vaarin kylvämä sanonta on "jottuota", jot tuota mutta ehdottomasti yhteen. Se on sellainen lisäsana, keskellä tarinaa, ja varmaan käytetympi yleisemmin kuin tuo vottepi.

Keskimmäisenä "vottepi", vaarin suusta yksi tutuimmista heitoista.

Aitan seinää koristaa myös hyvin vahvasti karjalaiseen perinteeseen liittyvä sanonta: "Ilone pittää olla vaik syrän märkänis". Vaikka siinä nykyihmiselle onkin melko raju ajatus yhdessä lauseessa, se kertoo paljon sodan runteleman alueen entisaikojen (ja osittain vielä nykyaikojenkin) mentaliteetista. Juuri sellaisia ovat isovanhempani, iloisia vaikka sydämeen sattuisikin. Ja vaikken ihan täysin allekirjoitakaan tuota lausetta, olen enemmän kuin kiitollinen isovanhempieni opettamasta elämänkatsomuksesta. Jos ei hymyilytä, niin hetken kun hymyilee väkisin, se alkaa kyllä luonnistua.

Semmoisia DIY-keksintöjä ja vanhoja muistoja tällä kertaa.
Anni