Siiri-mummon riisipuuro. Näin valmistuu maailman paras puuro.

 Joulutervehdys!

Joulua vietetään kyllä todella erilaisin tavoin. On jännää, miten eri asiat on ihmisille merkityksellisiä.
Yksi minun jouluni tärkeimmistä hetkistä on aikainen aattoaamu, kun muut vielä vetelee sikeitä ja ryhdyn puuron keittoon.
Tästä on kulunyt jo monta vuotta, kun mieheni isoäiti, Siiri-mummo, nukkui pois vähän ennen joulua. Meillä tämä joulunalusaika tuntuu olevan luopumisen ja jäähyväisten aikaa.

 

Tänä vuonna Hannu-vaarin paikka on tyhjä. Toinen tyttäristäni haluaisi, että vaarille katetaan paikka pöytään tänäkin vuonna, sillä vaikka emme häntä näe, hän on kanssamme. kuva 2016

Olin juuri sinä Siirin viimeisenä syksynä (kuinkas ollakaan) pyytänyt häntä opettamaan minulle hänen hyvin uniikin tapansa tehdä riisipuuroa. Kun nyt aattoaamuna nousen puuron keittoon, otan Siirin puurokattilan vintistä, missä se koko vuoden odottaa tätä ainutlaatuista hetkeä. Otan puukauhan esiin ja laitan puoli tuntia kylmässä vedessä lionneet riisit (kaksi kahvikupillista) paistumaan runsaaseen voinokareeseen.

"Huomenta Siiri-mummo ja hyvää joulua. Keitetänpäs taas yhdessä puuroa perheelle."

Niillä sanoilla alkaa minun jouluni.

Aattoaamun tunnelmia 2016. Puurolautaset odottaa.
Joulun tunnelmia 2014
Joulun tunnelmia 2016

Siinä meni vuosia, että sain puuron maistumaan identtiseltä Siirin puuron kanssa. Mutta nyt minä sen osaan.
Ja väitän, että teen kaupungin parasta riisipuuroa. Jännetuppitulehdus on aina vaarana... liki puolitoista tuntia hidasta hämmentämistä, huh! Mutta se on sen arvoista.

Mieheni homma on valmistaa edellisenä päivänä itse mustikka-vadelma keitto puuron kaveriksi, sillä Siirin suolainen ja "jänkki" puuro syödään aina huoneenlämpöisen keiton kera. Ei, ei kanelia ja sokeria, vaan keittoa. Ja kyllä, en minäkään olisi ikinä uskonut, että vaihtaisin kanelin ja sokerin keittoon.
Perhe tietää, että puuro on valmista, kun kahvikermapurkki otetaan esiin ja puuro viimeistellään voinokareella ja kahvikermalla (ja tarvittaessa vielä tsiljoonannella suolaripsaisulla.) Tämä ei ole mikään diettipuuro!

Kun lapset olivat pieniä ja Siiri keitti puuroa vielä itse, ajoimme aattoaamuisin Myllykosken niittytielle aloittamaan joulunvieton mummon puurokattilan äärelle. Niissä muistoissa, Siirin ja Onnin, ja nyt myös vaarini Hannun muistolle syytettyjen kynttilöiden äärelle, katamme jouluaamuna puurokattilan.

Pikku-Oodi sanoo hyvästejä Siiri-mummolle 2009

Siiri-mummon riisipuuro:

Ohje on juuri niin epämääräinen kuin minulta voi odottaa (olinko minä nyt sitten ruuanlaittajana sieltä marsista vai venuksesta...?) Mutta en minä tämän tarkempaa ohjetta Siiriltäkään saanut.

- Laita Myllyn Paras- puuroriisit kylmään veteen likoamaan puoleksi tunniksi.
- Huuhdo riisit muutaman kerran ja valuta vesi pois siivilän läpi.
- Laita kattilaan kunnon nokare (!) ihan ehtaa voita ja kuullota riisejä voissa hetken aikaa.
- Lisää kuumaa vettä niin, että riisit vähän peittyy, mutta ei sen enempää.
- Keitä välillä hämmentäen sen aikaa, että vesi alkaa olla vähissä. (liesi saa olla tässä kohtaa kuumalla)
- Laita liesi sitten niin pienelle, että puuro juuri ja juuri vähän kuplii ja lisää kevytmaitoa pieninä lirauksina, noin puoli desiä kerrallaan. Hämmentää saat lähestulkoon koko ajan. Puukauhalla! Puuron tulee olla niin paksua, että hämmentäminen todella tuntuu hauiksessa.
- Tunti siinä menee, että riisit ovat pehmeitä ja puuro alkaa valmistua.
- Lisää runsaalla kädellä suolaa, muista maistaa välillä. (lupaan aattona yrittää laskea paljonko sitä suolaa oikein menee, mutta sitä menee niin, että sydän- ja verisuonitaudit on taattuja!)
- Lopuksi heitä sekaan kunnon nokare voita ja lorauta reilulla kädellä kahvikermaa puuron joukkoon. Ja vähän suolaa vielä...huoh!
- Puuron tulee olla niin mehevän paksua, että sen saa kopsauttaa kauhasta lautaselle.
- Anna puuron vielä hetki jäähtyä, liian kuuma puuro ei maistu niin hyvälle.
- Lisää huoneenlämpöinen tai haalean viileä mustikka-vadelmasoppa puuron kaveriksi ja nauti.

IIIIK! Jaoinko minä juuri äsken salaisen puuroreseptini?

Tänään olen ollut Kerttu-mummini porkkanalaatikko-oppissa. Mummi on tehnyt laatikot meille joka vuosi, mutta nyt minusta alkaa olla aika siirtää tehtävä nuoremmille sukupolville. Joten on Annin vuoro opetella laatikoiden salaiset reseptit. (siltä varalta, että ryhdyn niin reippaaksi, etten osta kaupasta.)
Oppi alkoi aamupäivällä kun kävimme yhdessä kaupassa ja ostamassa Kouvolan torilta 4 kiloa porkkanoita. Nyt tiedän minkä värisestä pakettiautosta ne kuuluu ostaa, mummin 20-vuoden kokemuksella ja tarkalla vainulla. Kohta on porkkanat kiehuneet ja aloitamme soseutuksen. Saas nähdä mitä tästä tulee... Onneksi on paras opettaja.

Hyvää joulua ja herkullisia hetkiä kaikille.
Anni