Sohvaperunasta kohti bikinifitness-kuntoa?

Ai kauheeta mikä klikkiotsikko!
Anteeksi. En vaan pystynyt vastustamaan. Pakko oli kokeilla, että kuinka moni teistä nyt oikeesti ehti luulla, että minä olisin saanut jonkun urheilusekoamisen. No en ole!!! Unen näitte.

Mutta kävin minä INBODY MITTAUKSESSA. Voi taivas!
Kaikki se, minkä olen hyvin toimivalla selluliittivoiteella tähän asti siloitellut reisistäni piiloon, ei ollutkaan ihan piilossa siltä kirotulta laitteelta.

Ei edes, vaikka yritin pelastaa tilanteen päivää ennen mittausta ja kaivoin pölyiset ulkoiluhousut vaatekaapin viimeisestä nurkasta. Ensimmäinen ongelma iski, kun housun nappi ei meinannut mennä kiinni. Vähän aikaa virittelin, niin johan luiskahti solki paikalleen ja pääsin liikkeelle. (mitä nyt yksi klipsi repesi...)

Tästä se lähtee!


Todistusaineistoa:
Arvelin, ettei kukaan usko kuitenkaan minun käyneen lenkillä, joten päätin reippailla urheiluHULLUN työkaverini Riikan oven taakse leuhkimaan reippauttani. Kello oli aamulla puoli kymmenen (kyllä, olin jalkeilla!) ja sinne minä painelin Suomalaisten oven taakse. Koputin (koska ovikellossa oli sellainen lappu), mutta kukaan ei avannut. Otin kuitenkin todistusaineistoksi kuvan(ja ei, auto ei ollut nurkan takana piilossa).

Siellähän se oli Riikka sängyssä loikoillut tyttärelle kirjaa lukien, oli kuulemma kuullut koputusta, muttei viitsinyt nousta. On siinä sitten ja reippailija! Mutta on oikeasti kyllä ärsyttävää, kun on ympäröity sellaisilla yli-ihmisillä, kuten mieheni, joka juoksentelee pikku päivälenkkejä esimerkiksi ultramaraton Piemontessa, ja työkaverina vastikää Kouvolan Sanomissakin ollut supermutsi Riikka Suomalainen. Lehtijuttu uran, huippu-urheilun ja äitiyden yhdistävästä Riikasta löytyy tästä linkistä.

No, sitten tuli se mittaushetki.
No, kerrotaan nyt sitten. 5,1kg liikaa rasvaa ja 5,5kg liian vähän lihasta. VOI KÖKKÖ!
Ei se kyllä suuremmin yllättänyt. Jos ei laske korkokengillä kävelemistä, niin en harrasta minkäänlaista liikuntaa. Ja juu juu, kun löydät mieleisen lajin... pölöpölö. Ei ole minun juttu. Piste! Eri asia, jos asuisin jossain etelän lämmössä, välimeren maisemissa, palmujen katveessa. Siellähän liikkuisi ihan ilolla.

Ai mitenkö minulla nyt menee?
No johan tässä on viikko takana. Kai se jossain pitäisi näkyä? Ja kiitos kysymästä, minulla sujuu ihan loistavasti.

Lisää proteiinia ruokavalioon. Nam!
Sitten tuli viikonloppu (heti seuraavana päivänä). Mutta huomio, KUKKAKAALINACHOJA, eli nachojen tilalla paahdettua kukkakaalia. On muuten hyvää!

OHJE:
Paahda pellillinen pilkottuja kukkakaaleja pitkään 225 asteessa, niin että pinta alkaa ruskistua.
Levitä päälle paistettu, fajitas-mausteseoksella maustettu jauheliha, sekä paistetut paprika- ja sipulisuikaleet.
Juustoraastetta päälle ja uunin siksi aikaa, että juusto sulaa.
Annoksen päälle turkkilaista jogurttia, salsaa, fetajuustoa, sekä avokadosta ja kermaviilistä tehtyä sötkötystä. AAAH!

No mutta sitten Kerttu-mummi teki perinteiset vappulihapiirakat...
...ja Oodi vappukakun. HUPS!

No mutta hei, olen käynyt liikkumassa!
Ohje toki oli, että mikään hölköttely ei auta, vaan pitää saada lihasta ja sitä kuulemma tulee salilla tai niillä MilssLesBlösblöö- kaiken-maailman-vatsa-pakara tunneilla, joihin sitten pyhästi lupasin mennä kaksi kertaa viikossa.
En kyllä käsitä miten minun jalkalihakset oli niin onnettomassa kunnossa, vaikka joka päivä harrastan tuntitolkulla korkokenkäkävelyä. Eikö pohkeiden pitäisi olla vähintään terästä?

Mitenkäs sen liikunnan suhteen nyt sitten menee?
No vitsit sentään, yhtenäkin päivänä oli neljä tuntia salilla! Niin no, olin tekemässä meikkineuvontoja,. mutta hei,  olin salilla. Ja ne kaksi ohjattua tuntia viikossa... no onhan tässä vielä viikkoa jäljellä.
Mutta olen kävellyt kaksi kertaa Mielakan päälle = saavutus. Toisella reissulla tyttäreltä nyrjähti nilkka ja koira söi oman päänsä kokoisen styroksin palasen (molemmat nähtävästi jäävät henkiin). Mutta olen sentään tehnyt puutarhahommia missä piti kantaa kiviä. Ja siirtänyt käsipainot pukeutumishuoneeseen.

Olen jotakuinkin sanaton tämän laiskuuteni edessä. Huoh! Mutta 5.kesäkuuta on seuraava mittaus, ja siihen mennessä nuo luvut pitäisi alkaa olla lähempänä kultaista keskitietä. Viisi kiloa rasvaa vaihtuu viideksi kiloksi lihasta heinäkuun loppuun mennessä. Näin se nyt on asian laita. (tai ainakin 4... vähintään 3...)

Anni