The BIG FIVE -Vaarallisia tilanteita ja toteutuneita unelmia osa 2.

Villi luonto ihan lähellä.

Moikka!
Palataanpas hetkeksi takaisin Afrikkaan. Pääsimme viimeksi niin pitkälle, että olimme nähneet 3/5 BIG FIVESTA.
(Kerroin siitä edellisessä Big Five postauksessa täällä)

Vielä oli LEIJONA ja LEOPARDI näkemättä..

Mikä ihme se näissä kissaeläimissä niin viehättää?
Muistan edelleen sen tunteen, kun automme kaartoi mutkan takaa, ja tuntui, että sydän pysähtyy, kun se kaivattu leijona oli yhtäkkiä siinä nenän edessä. Valtava, yksinäinen urosleijona. Rangerimme kertoi, että vaikka leijonat elävät jopa parinkymmenen yksilön laumoissa, niin vanhat urosleijonat häädetään laumasta nuorempien tieltä, ja ne elävät yksin viimeiset elinvuotensa. Leijonalauman hierarkia on niin ankara, että pentuja saattaa kohdata nälkäkuolema vain siksi, että uroksen syötyä saaliseläimestä ensin ja naaraiden seuraavaksi, ei pennuille jää tarpeeksi ravintoa. Melko karu meininki!

Siinä se nyt on! Leijona.
Leijonalla oli verta tassuissaan, ja se nuoli niitä puhtaaksi. HUI!
Apua, nyt se liikkuu, ja aivan automme edestä!
Tähystäjä piti katseen tiukasti pois jellonasta ja me pysyimme mahdollisimman hiljaa.

 

Sama leijona tuli meitä myöhemmin vastaan. Tunnistimme sen tappelun nujakassa vaurioituneesta silmästä.

Leijonan, kuten niin monen muunkin luontokappaleen, pahin vihollinen on ihminen. Leijonia salametsästetään niiden turkin takia.

Ja nyt tulee sitten karu juttu: Viikko matkamme jälkeen saimme lukea lehdestä, kuinka juuri samalla seudulla oli löydetty ruumiinosia (siis pää!) leijonalauman tappamasta salametsästäjästä. Ja siis todellakin, tämä tapahtui juuri siellä, missä olimme. Leijonalaumoilla on valtavan suuret reviirit, joten on hyvin mahdollista, että salametsästäjä päätyi juurikin tämän näkemämme lauman herkkupalaksi. Lue lisää: CBS News.

Näimme leijonalauman, johon kuului kaksi naarasleijonaa, kaksi urosta ja 7 pentua. Nämäkö tyypit pistelivät poskeensa sen salametsästäjän? Niin kiltin näköisiä...

 

4/5 Big Fiven jäsentä nähty.
Viimeinen päivä Kapama River Lodgessa alkaa, ja jännitys alkaa tiivistyä sen suurimman kysymyksen osalta: saadaanko tällä reissulla nähdä se kaivattu leopardi?

Kuinkas sitten kävikään...
Viimeisenä päivänä koulutussessiomme loppui iltapäivällä (työt ensin, sitten huvi). Päätin mennä Spa-osastolle puolen tunnin hartiahierontaan. Sen jälkeen siirryimme mieheni kanssa SPA-osaston uima-altaalle ja onneksemme valitsimme löhöpaikat aivan allasalueen reunalta, mistä näkyi lammelle juomaan tulleiden impaloiden lauma. Tiesin jo edellisten päivien perusteella, että vedessä asusteli virtahepo, ja toivoin sen nousevan näkyviin veden pinnan yläpuolelle.
Enpä osannut arvata, että unelmani leopardin näkemisestä olisi vain sekuntien päässä.

Ja näin se sitten tapahtui, hurja juttu:
Yhtäkkiä lauma impaloita lähti juoksemaan päättömästi eri suuntiin. Osa katosi metsään, osa juoksi hiekkatietä horisonttiin. Ja siinä se oli, suoraan silmiemme edessä -leopardi! Kiljuin ja huusin ja tärisin ja ja ja...
Tajusin sentään hetken kuluttua kysyä SPA-osaston työntekijöiltä, pitäisikö meidän olla huolissamme leopardin ollessa niin lähellä. Välissähän ei todellakaan ole mitään aitoja tai esteitä. He kuitenkin rauhoittelivat, ettei hätää ole. Eläin pelkää ihmisiä ja pysty kyllä kaukana (no, kai se sitten pysyy...) Leopardi ei onnistunut saamaan saalista (se siitä vielä olisi puuttunut, että olisimme SPA-osastolta katselleet teurastusta livenä!). Se jäi kuitenkin veden läheisyyteen hiekkatielle käyskentelemään, kunnes se toivottu virtahepo nousi vedestä esiin, ja loksauttamalla valtavaa suutaan ajoi leopardin tiehensä. Senkin jälkeen näimme leopardin vaanivan pusikossa, mutta lopulta se katosi metsään.

Tähän lammen rantaan leopardi hyökkäsi. Kuvassa impalalauma juo vielä rauhassa vettä... muutamaa sekuntia myöhemmin ne juoksivat henkensä edestä.

Illalla ajoimme rangerin kanssa liki kolme tuntia ristiin rastiin hotellimme lähialueilla, ja vihdoin yön pimetessä löysimme leopardin uudestaan. Viimeisen illan illallispaikkamme oli vain muutaman minuutin automatkan päässä leopardin olinpaikasta, ja illallinen oli katettu keskelle metsää leirinuotioiden loisteeseen. JÄNNITTÄVÄÄ!

Pimeässä kiiluvia eläinten silmiä etsitään lampun avulla.
Löytyihän se vihdoin: leopardi!
Farewell Dinner keskellä villiä luontoa, ei suoja-aitoja ja vain muutaman minuutin ajomatkan päässä leopardista.

Uskomaton kokemus. The Big Five!

Lisää postauksia Afrikasta:
Uskomattomat hotellimme ja lentovinkkejä
Ravintolaelämys Kapkaupungissa
Big Five osa 1.

Anni