Tiskivuori -Via Dolorosa

Muutama arkinen päivä vielä, ja sitten kohti Kosovoa
-seikkailu odottaa!

Mutta tämä arki se sitten osaakin olla...

Kerran eräs ihminen päivitteli minulle, ettei ymmärrä, miten tuttavallaan on tiskiä lavuaarissa. Että miten ei tyhjennetä ja täytetä konetta niin, että likaiset astiat laitetaan suoraan koneeseen.
WHAT?
Siinä minä sitten nyökyttelin mukana, ja samaan aikaan päässä kumisi täysi tyhjyys. Mitä siinä pitäisi sanoa, kun katsoo toista ja ei ymmärrä hitustakaan sellaisesta todellisuudesta, josta hän puhuu?

Mökillä astiapesukoneena käytetään lapsityövoimaa.
Mökkiastiastona rakastamaani PIP sarjaa. Siihen kuuluvat osat tiskaa aina aikuiset -mökkirauhan säilyttämiseksi. Kotona astiat ovat niin arkisia, että niitä ei tarvitse varoa.

Kun meillä laitetaan astianpesukone päälle, likaisia astioita ilmestyy kuin tenniskentän pallokoneesta. Plop, plip, plop. Ennen kuin kone on pessyt, on seuraavat jo jonossa. Se on loputonta. Olen keksinyt ikiliikkujan, se on TISKI!
 

Nyt vielä vuosia myöhemminkin ihmettelen millaiset supervoimat on ihmisellä, joka onnistuu täyttämään ja tyhjentämään koneen täydellisessä rytmissä. Ja ymmärrän täysin sitä tuttavaa, joka ei siihen kykene.

Olen pienestä asti tykännyt laittaa ruokaa, mutta jälkien siivoaminen ei ole koskaan ollut bravuurini.

Haaveilen kahden tiskikoneen keittiöstä. Kahden astianpesukoneen taktiikka olisi suorastaan nerokasta! Meillä se vaan tarkoittaisi sitä, että roskista ei olisi sitten ollenkaan. Jotenkin en usko, että se poistaisi kaaosta keittiöstä...

Jatkan siis tätä Via Dolorosaani likaisten astioiden kanssa.
Sekä haaveilua keittiöremontista!
Ai niin... hupsista!
Ihan vahingossa ostin mökille uuden keittiön. Eikä minulla ole edes varmuuttaa sopiiko kaapit sinne, koska en ehtinyt paikanpäälle mittailemaan. Mutta hei, vaari sanoo aina, että "tuuma ei näy kuin nenän päässä", joten kyllä se järjestyy.

Mökin keittiöremontti sokkona -tästä tulee vielä mielenkiintoista.
Ja rakas puolisoni kiittää!
 
Lumottua arkea teille kaikille.
Anni