Muistoja Turkissa asumisen ajoilta -vanhoja kuvia

Musta tee maistuu minun suussani parhaalta turkkilaisista teelaseista. Se vie aina muistoissa Turkissa vietettyihin kuukausiin silloin joskus... Kyllä, olin vuonna 2001 joitakin kuukausia töissä Turkissa. Olisin varmasti ollut pidempäänkin, jollei tekstiviestittely nykyisen mieheni kanssa olisi äitynyt niin tiiviiksi noiden kuukausien aikana.

Joskus kaipaan ystäviäni Turkin ajoilta niin kovasti, että siihen ei auta kuin teehetki. (tai booking.com)

Tänäkin aamuna katselin vanhoja kuvia vuodelta 2001, kun olin töissä Turkin Alanyassa. Siellä opin mitä työnteko on! Uskon, että niiltä kuukausilta paras oppini on ollut sitkeys ja rohkeus, ja ymmärrys siitä, mitä yrittäjyys on.

Voi hyvänen aika näitä kuvia...

Olin töissä Mehmet Leder nahkavaateliikkeessä yhdessä Jessican kanssa, joka nykyisin pitää ihanaa sisustusliike Dreamsia Kouvolassa. Meistä molemmista tuli yrittäjiä, jotain siis varmasti opimme. Juonsimme iltaisin "Turkkilaisia iltoja" eri hotelleissa suomeksi ja englanniksi, ja päivisin olimme mukana myymälässä. Pitkiä päiviä aamu kymmenestä puolille öin.

Minä ja Jessica ensimmäisenä aamuna asuntomme parvekkeella. 1.4 2001 (kuva albumista)
Työpäivän päätteeksi jaksoi vähintään kerran viikossa vielä riekkua Alanyan vilkkaassa yöelämässä. Ei taitaisi luonnistua enää!

Tänään aamulla ennen kuin lapset heräsivät, haudutin mustan teen (ruusulla maustettua tänään) lasikannussa supervahvaksi ja nautin 4-5 teekupillista aidoista teelaseista. Iski ikävä! Samalla selailin myös oman perheen lomakuvia Alanyan lomilta tästä vuosien varrelta.

Voi miten pieniä lapset on olleet, eikä tästä nyt vielä niin kovin montaa vuotta ole. Ihania muistoja nykyään albumien sijaan Ifolor-kirjoina.

Olemme kahteen otteeseen olleet kolmen viikon mittaisilla lomilla Turkissa ja monen monta kertaa lyhyemmillä. Viimeksi vuosi sitten kesäkuussa vuokrasimme asunnon Goldcitystä, Alanyan itäpuolelta, reiluksi kolmeksi viikoksi. Kolme vuotta sitten vietimme myös kesäkuun Alanyassa, sillä entinen työkaverini ja rakas ystäväni meni naimisiin. Pääsimme osallistumaan turkkilaisiin häihin, mikä oli upea kokemus!

Ystäväni Leventin ja hänen kauniin vaimonsa Gisemin häissä 2014.

Teimme työporukan kanssa matkan Alanyaan vuonna 2012. Koulutusta ja yhdessäoloa. Se oli ikimuistoinen reissu! Tämän kokemuksen haluaisin vielä uudestaan, hmmm... Onko mukaan lähtijöitä?

Ei pöllömpi paikka pitää koulutusta.

Siinä se kului hidas, pitkä aamu teetä lipittäen ja muutama kyynel vierähtäen. Jotenkin herkistää se, miten aika kuluu niin nopeasti. Tuntuu, kuin olisin ollut töissä Turkissa ihan muutama vuosi sitten, ja todellisuudessa siitä on kulunut jo 16 vuotta. APUA! Kuusitoista!

Mocca kainalossa katsellaan kuvia

Onneksi olen uskaltanut tehdä elämässäni asioita, jotka ovat tuntuneet houkuttelevilta. Olen ollut lapsia hoitamassa Bostonissa sinä kesänä, kun täytin 18, ja jo 12-vuotiaana ensimmäisellä kielikurssilla Englannissa, mistä kerroinkin jo aiemmassa postauksessani täällä.

Tällaisia askeleita minun elämänpolullani on kuljettu. Aika ihania muistoja olen saanut keräillä. Ja edelleen niitä keräillään, jokaisena päivänä.
Kuulumisiin! Anni