Tyttöjen Road Trip -kuumehöyryjä ja muumipannareita

Terveisiä yöttämän yön seikkailijoilta!

Meidän perheen mimmien perinteeksi muodostunut Road Trip starttasi tiistai aamuna Kouvolasta.
Ensin käytiin toivottamassa kaupunkiin jääville mummille ja vaarille hyvää juhannusta, ja ennen puolta päivää startattiin kohti ensimmäistä pysähtymispaikkaa: Mikkeliä. Haikealta tuntuu, etteivät isovanhemmat enää oikein jaksa olla mökillä. Vanhasta tutusta on vaikeaa päästää irti.

Road Trip on muodostunut työreissuni ympärille: hoidetaan velvollisuudet samalla kun nautitaan kesästä ja yhdessäolosta lasten kanssa. Kätevää! Ja samalla uskon, että lapset oppivat tärkeitä asioita seuratessaan vanhempaansa.

Ensimmäinen stoppi oli Kenkäveron runsaan lounasbuffetin kohdalla. Teimme lasten kanssa tiukkaa laadunvalvontaa Kenkäverossa elokuussa järjestettävää Vuosigaalaa varten ja maistelimme massut täyteen ihania makuja.

Kaikkialla vaaleanpunaista

Samalla ihastelimme vuokraamaamme pääsalia, missä koristelut olikin jo aivan kuin meitä varten tehtyjä. En malta odottaa, että pääsemme viettämään koulutus- ja juhlapäivää näin huikeisiin puitteisiin.

Tässä salissa juhlimme 19.8
Ai että sainko tästä LOISTAVAN idean? No sain! Mökin eteisessä odottaa jo valkoinen spraymaaliputeli risunkerääjää. Mistähän vaan löytäisi tuon perhospilven?

Pitihän sitä vähän yhdessä putiikissakin pyörähtää. Tällä kertaa jäin vain haaveilemaan tästä kauniista ja merkityksellisen sanoman sisällään pitävästä korusta. Ehkä ensi kerralla...

Unelmoi. Usko. Taistele. Uskalla.

Yövyimme sukulaisilla, ja lasten nauttiessa kummitädin huomiosta, minä kävin Mikkelin Cumuluksessa pitämässä koulutusta kiinteyttävästä ihonhoidosta.

 
Jotta reissuun saatiin lisävivahteita, meni toisen matkakumppanini olo aivan yhtäkkiä huonoksi, ja illalla lämpö huitelikin jo kuumeisissa lukemissa.
Voi ei! Mitäs nyt?
Mietittiin kotiin kääntymistä, reissun perumista ja vaikka mitä, mutta kuumepotilas halusi niin kovasti Kuopioon syömään muumikahvilan gluteenittomia pannukakkuja, että päätettiin jatkaa matkaa, pätkä kerrallaan, voinnin mukaan.

Next stop: Kuopio.
Sillä aikaa kun vaaleanpunainen Volvoni oli kesäkuisen perinteemme mukaisesti Kuopion torilla mainoksena, me poikkesimme lasten kanssa niille kovasti odotetuille pannareille.
Hyvän ravintolan ja kahvilan tunnusmerkki on se, että gluteeniton maistuu vähintään yhtä hyvälle, kuin tavallinenkin versio. NAM!
Pieneksi mielen virkistykseksi ostin tytöille nyt niin muodikkaat spinnerit ja pitihän niitä muumikahvilassa opetella itsekin pyörittämään. (aivan älytön, mutta todella koukuttava lelu!)
"Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen." -Homssu-
Ihana työkaverini oli tuonut tyttärelleni patjan ja tyynyjä studionsa alakertaan, ja siellä neitokaiset köllöttelivät illalla sen aikaa, kun minä opetin yläkerrassa kesämeikin saloja.
Kaikkein upeimmat hetket tällä reissulla koettiin, kun Kuopion Yliopistollisen Sairaalan lasten Veri-ja syöpäsairauksien osastolta oli saatu mukaan kokenut sairaanhoitaja Maarit Tuomela.
Nina, minä ja KYS:n lasten veri- ja syöpäsairauksien osaston yhteyshenkilö Maarit Tuomela iloisina lelulahjoituksen suuruudesta.
Maarit tuli noutamaan  Mary Kay Ashin syntymäpäivän kunniaksi omasta myynnistämme kerätyn lahjoituksen, jonka ideoinnin ja toteutuksen kollegani Nina Päivinen oli organisoinut. Mukana oli myös kuopiolainen 1966 perustettu lelukauppa Partanen. He tulivat vastaan lelujen hinnoissa, ja niinpä saimme osaston lapsille huikean määrän ajanvietettä ja "reippauspalkintoja".
Kiitos Never Ending Story Unitin itsenäiset ihonhoitokonsultit lahjoituksistanne tähän keräykseen. Saimme todistaa sydäntä pakahduttavan hetken lelulahjoituksen äärellä. KIITOS!

Ehdotin lapsille, että jäisimme Kuopioon hotelliin yöksi -heikoin lopputuloksin. Tytöt olivat niin tiukkana perinteiden noudattamisesta, että herkuteltuamme illalliseksi kasan sushia, starttasimme auton Savonlinnan kautta kohti Etelä-Karjalassa sijaitsevaa mökkiä. Öinen kauppareissu ABC:lla ja, kuten edellisenäkin vuotena, matkaevääksi salmiakkisuklaata.


Yöllä alkoi takapenkillä jutut, kalajutut ja omakeksimät laulut mennä niin älyttömiksi, että silmät vettä vuotaen sai taas nauraa. Kotona nukkuvalle iskälle läheteltiin Whatsapp- videoita takapenkin kohelluksesta, ja olisi varmaan kannattanut lähettää muuallekin, sillä kyllä niillä joku stand-up keikka olisi irronnut.
Yöllisiä hetkiä Punkaharjun upeissa maisemissa.
Maailman parhaat matkakumppanit yöttömässä yössä.

Mökin pihaan kaarsimme yöttömän yön valaistessa metsää. Kieltämättä vähän vatsan pohjassa tuntui äidilläkin hipsiessä pitkin pihamaata keskellä yötä, mutta jännitys haihtui kun käperryimme kolmistaan tyttöjen makuualkoviin, toinen typykkä toisessa kainalossa ja lämpöpatterin lämpöinen typykkä toisessa.
Aamuaurinko herätteli meidät kymmenen maissa odottelemaan työpäivän jälkeen mökille saapuvaa iskää juhannuksen viettoon. Tulipahan taas reissu heitettyä.

Hyvää juhannusta!
Anni