Unelmien ulkoporeallas. Näin kotikylpylä takapihalle rakentui.

Siinä se nyt on, muutama neliö ikuista kesää takapihallamme. Mikä nautinto!

My Flair Lady, pelastukseni Suomen pimeissä talvissa, on saapunut ja ensimmäinen koko perheen SPA-ilta ja samalla takapihan kylpylän avajaiset on pidetty. (somistus on vasta päässyt alkuun ja terassikin puuttuu ympäriltä, mutta odottakaas vaan...) 
Ja voi ihanuus mikä elämän luksuselementti tällainen allas onkaan.

Luontaistuotekaupasta löytämäni alkoholiton kuusenkerkkäjuoma poksautettiin uuden altaan kunniaksi.

Järkevä ja kontrolloiva minä yritti kyllä vähän olkapäällä istua ja arvostella, että mitä kaikkea turhuutta sitä muka ihminen tarvitsee.
Itseä hemmotteleva ja salliva minä, jota päätän kuunnella enemmän tästä lähtien, kuiskii hellästi korvaani, että olen tämän arvoinen. Rentoutuminen, lämpö ja hieronta auttavat minua varmasti pahimman kaamoksen yli, valon ja lämmön lapsi kun olen.

Siniset valot kun kaipaa rentoutumista ja hyviä yöunia, vihreät päänsärkyisenä, keltaiset kun haluaa selkeyttää ajatuksia... Tai ehkä sittenkin rauhallisesti väristä toiseen liukuvat valot.


Mutta ei se allas siihen paikoilleen ihan sormia napsauttamalla tipahtanut. Huh mikä urakka!
Tarvittiin raakaa miesvoimaa!

Altaan asennus:

Pohjatöissä pääsimme suhteellisen helpolla, sillä päätimme ainakin ensimmäiseksi talveksi sijoittaa altaan takapihan laatoitukselle lähelle takaovea. Koska laatoitus kaataa hieman talosta pois päin, tasasimme pohjan vatupassiin kestopuusta rakentaen. Päälle asensimme Finnfoamia eristeeksi, kuten Kuumalähteen ohjeissa kerrottiin.
Siinä altaan on hyvä odottaa käyttökokemuksen mukana herääviä ideoita altaan "loppusijoituspaikasta". (Niin, että altaan kantajat, tämä ei ehkä vielä ollut tässä, hih.)

Pohja tasaiseksi ja finnfoamit eristeeksi.

Allas saapui rahtina sovittuun aikaan.
Totesin tälle ystävälliselle herralle, joka altaan toi, että näyttää käyvän kätevästi yhdeltä mieheltäkin tuo homma, mutta illaksi ollaan pyydetty kahdeksan miestä avuksi. Kuski totesi vain, että "miehiä on erilaisia". Pisteet hänelle! Kyllä niitä kahdeksaa miestä illalla vähän korpesi, kun mainitsin asiasta ;)

Ai kauhia kuinka liki tuo takalaitanostin oli minun vaaleanpunaista Volvoani! (oikea nimi tuolle peräluukkukippihissihässäkälle kysytty ihanalta Katalogi-blogin Katariinalta, etten tässä ihan itseäni nolaa... )

Ystävät ovat kultaa. Kiitos teille kaikille suuresta avusta.
420kg allas, jonka sisällä oli lisäpainona kaikkea kuolleen meren suolasta klooriin sekä ahdas kulkuväylä tekivät urakasta kunnon koettelemuksen.

Sivupihalla jouduttiin irrottamaan aita.
Takapihalla. Pahin paikka vielä edessä.
Kukaan ei kaatunut suihkulähteeseen, huh!

Kun allas saatiin paikalleen, oli pullakahvien aika. Olin pikapikaa lasten ulkovaateostosten lomassa napannut kaupasta gluteenittomia pullia (virhe!), että saan jotakin tarjottavaa talkooporukalle.
Lapset arvostelivat kuivahkoja pullia, johon totesin, etten minä ole sellainen mutsi, joka leipoo pullaa, ne äidit ovat erikseen. (olenhan kertonutkin teille ruuanlaittajat marsista ja venuksesta postauksessani , miten rakastan kyllä ruuanlaittoa. Mutta se leipominen... tulee tiskiä ja on sotkuista ja pitää työntää kädet taikinaan, yök!).
Siihen joku viisas pöydästä huikkasi, että sinä oletkin sellainen äiti, joka ostaa poreammeen.
Just niin. Kuivaa pullaa suuhun ja uimaan!

Vesi altaaseen, nythän tämä alkaa tuntua jo todelta. JÄNNÄÄ!

Altaan täyttö tapahtuu filtterin läpi.

Seuraavaksi illan jo hämärtyessä saapui sähkömies.
Edellisenä päivänä oli jo tehty alustavat työt, illalla viimeiset kytkennät ja niin lähti allas lämpenemään.

Huoltoluukku altaan reunassa kätkee sisälleen kokonaisen johtoviidakon.

Veden puhtaanapidon kanssa täytyy nyt sitten oppia olemaan tarkkana. Illalla emme enää pystyneet tekemään asialle mitään, sillä englannin kieliset ohjeet pitivät sisällään sellaista siansaksaa, että päätimme odottaa aamuun ja Kuumalähteen huoltoneuvojan saapumista työpaikalleen. Onneksi on suora puhelinnumero minne soittaa!
Muutaman sähköpostin ja parin puhelun jälkeen aloin päästä jyvälle siitä, mitä vedelle pitää tehdä, jotta päästään nauttimaan ensimmäisestä kylpykokemuksesta. (tai niinhän minä luulen...)

Kyllä minäkin tämän opin, kun miljoonilla muillakin on ulkoaltaita ympäri maailman. Ei kai kaikki voi olla fiksumpia kuin minä?

Voi niitä pitkiä vuorokauden tunteja, kun odotimme veden lämpenemistä. Vihdoin pääsimme lähelle toivottua 38-astetta ja oli aika poksauttaa kuusenkerkkä-kuohujuomat ensimmäisen kylvyn kunniaksi.

38-40 astetta on minusta oikein sopiva, tämä oli vielä vähän viileää (heh, joopa joo)
Ilta pimeni, kynttilät valaisivat pihamaata ja yllä oli tähtitaivas. Täydellistä!

Ainut miinus altaassa on se, että havahduimme kelloon vasta puolen kymmenen maissa illalla, ja lapsilla oli kouluaamu. Kääk! Ja kyllä nukutti makeasti, pitkään aikaan en herännyt yöllä kertaakaan, vaan nukuin kellon soittoon (ja vähän sen ylikin) kuin tukki!

Kiinnostuitko?
Lue miten valitsimme altaan: tästä.
Kuumalähteen kotisivut: tästä.

I'm in heaven.
Anni