Upseeriliiton satavuotisjuhlien kaunein koru oli tatuointi, ja upeimmassa kampauksessa näkyi dramaattisella tavalla Roosa nauha kampanja.

Upseeriston edustajia 2018.

Hei taas.

Kauniit asiat, oli ne sitten maisemia, sisustusta, kampauksia, vaatteita tai luonnon antia, saavat minut hyvälle mielelle. Olisikos se kuvaava sana sitten esteetikko, kun saa endorfiinejä kauniista asioista? Mie niiiiin tykkään! Värien harmonia, tai yleensäkin värien leikki, on minulle terapeuttista. Ehkä siinä yksi vahva syy siihen, miksi olen ajautunut kauneudenhoitoalalle.

Osallistuin mieheni kanssa Upseeriliiton 100-vuotis juhlallisuuksiin Kouvolan Upseerikerholla, ja ai että mä nautin. Ihania pukuja, kauniita kampauksia, korkokenkiä, koruja, komeita miehiä (ihan esteetikkona vaan katselin niitä univormuja), punattuja huulia, iltalaukkuja, kaunis kattaus - niin, ja mainitsinko korkokengät?
 
Illan kaunein koru.

Illan kaunein koru löytyi iholle tatuoituna. Tämä on yksi kauneimmista näkemistäni tatuoinneista, jopa ehkä kaunein. Pikkutarkkaa työtä ja sopi kantajalleen täydellisesti.

Illan upein kampaus kunnioitti Roosa nauha -kampanjaa. Siiliksi leikattu sivu oli koristeltu Anna Puun 2018 Roosa nauhan mukaisella salamakuviolla, ja klassinen nuttura yhdistettynä tähän rajumpaan siiliin toimi täydellisesti. Huikeaa eleganssia -mii laik!

Roosa nauha 2018 hiuksissa.

Etiketti ja sen mukainen pukeutuminen tuottaa aina päänvaivaa. Puolustusvoimien pienen juhlapuvun kanssa (vastaa smokkia siviilipuvuissa) voi naisella olla myös housupuku. Oli aivan mahtavaa nähdä juhlassa yksi juurikin etiketin mukainen juhlava housupuku. Twelve points pukuvalinnasta menee näistä juhlista hänelle.

Elegantti housupuku.

Huomasin jo alkuillasta, että sopraano Emilia Vesalainen-Pellas oli tarjoilijana. Ääneen sitä siinä sitten ihmettelin, ja satuin vielä sanomaan, että onkohan tämä tällainen soluttautumisjuttu, että kohta kuullaan laulua. Siinä sitten lämpimästä ruuasta viimeisiä haarukallisia nautiskellessa takaani kuului kauhea kirkaisu, kun "tarjoilijalta" tippui käsistään tarjottimellinen haarukoita ja veitsiä pitkin salin lattiaa. Kauhea kolina, kirkaisu ja meteli sai kaikki kääntymään katsomaan, ja niin se alkoi: viettelevän Carmenin upea laulu.

Carmen vilkuilee kavaljeeriani.

L'amour est enfant de Bohême
Il n'a jamais, jamais connu de loi
Si tu ne m'aimes pas, je t'aime
Si je t'aime, prends garde à toi !

Carmen silittelee kaljua.

Kömpelö tarjoilijatar katosi laulettuaan, mutta myöhemmin saimme nauttia vielä Emilian uskomattomasta laulusta. Viimeisenä kappalena hän lauloi Nocturnen, ja minulla meni iho kananlihalle jo pelkästä ajatuksesta. Silmäkulma meinasi väkisinkin kostua, joten yritin sitten vähän räpytellä roskaa pois silmästä, etten nolaisi pöytäseuruetta. (siis normaalia enempää):

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Emilialta saatu ruusu ja uusin iltalaukkuni.

Hyvää ruokaa, laadukasta viiniä, hauskaa seuraa ja loistava, parilla upseerilla höystetty Pilkkuband vielä illan kruunuksi. Ja mikä parasta, meidän isännän tanssikengät oli kerrankin sattuneet lähtemään mukaan, ja pääsin valssin pyörteisiin piiiiitkästä pitkästä aikaa. Se on melkoinen harvinaisuus, koska tanssittajallani on aavistuksen verran rajoitettu tanssikiintiö, joka tulee vähän turhan äkkiä täyteen.

Ja nyt sitten seuraa Lapaton uutistoimituksen loppukevennys, kun kuviin astuu Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Illan komeimmat kaksoset ovat nimittäin tässä:

Kiitos juhlien järjestäjille ja erityisesti omalle kavaljeerilleni (varsinkin siitä tanssikiintiön laveudesta). Hyvien juhlien tärkein kriteeri on kuitenkin hyvä seura, joten sydämelliset kiitokset kaikille vanhoille ja uusille tuttavuuksille ihanasta illasta.
Anni

PS: Vaikka minulla on kaksikymmentä iltapukua, niin hirveä vaikeus oli löytää mitään sopivaa päällepantavaa... Puvuista tehty postaus löytyy tästä: http://starbox.fi/lumottupolku/kaksikymmenta-iltapukuani
Ja toinen korkokenkäkavalkaadistani vuoden takaa, mihin toki on ehtinyt tulla vähän uudistusta tässä vuodessa, mutta silti ei meinannut löytyä mitään sopivaa. (miten ei koskaan ole mitään sopivaa...?) Voihan tätä naisen elämää, hih!