Vene vei Vain elämää -päivän viettäjät Ulko-Nuokkoon

Se oli joku syksyinen ilta vuonna 2013, kun se idea iski. Ja ei ei ei, tää ei ollut nyt sisustusidea. Joskus saan muitakin ideoita. Ja tämä on ollut yksi niistä parhaista!

Uskon, että meille toisinaan annetaan jostakin korkeammalta selkeitä viestejä.
Kuten sattumaa vai suurempaa tarkoitusta postauksessani talvella kirjoittelinkin, välillä tapahtuu kummiakin asioita.
Yksi viesti pasahti pääkoppaani melkein 4 vuotta sitten syksyllä katsoessani
Vain elämää TV-ohjelmaa. Tunne siitä, että meilläkin pitää olla omat Vain elämää-päivät, oli niin voimakas, että ryhdyin tuumasta toimeen.
 
Niinpä sitten pikkujouluissa silloisten kuuden Mary Kay johtajan (Sales Director on virallinen tittelimme) kanssa arvoimme seuraavalle vuodelle jokaiselle oman kuukauden Vain elämää-päivän ajankohdaksi.

 

Nyt näitä ihania Vain Elämää-päiviä on vietetty jo monen vuoden ajan. Aina uuden Sales Directorin valmistuttua alamme innolla odottamaan hänen päiväänsä, sillä opimme toinen toisistamme valtavan paljon, kun saamme sukeltaa hänen elämänsä tärkeisiin asioihin. Syömme ruokia, jotka ovat hänelle jollain tavalla merkityksellisiä ja teemme asioita, jotka liittyvät juuri hänen elämänsä.
Minun Vain elämää-päivääni vietettiin hyvän ruuan ja yhdessä kokkailun merkeissä huhtikuussa 2014. Mukana Masterchefinä hääräsi yhden lempiravintolani (entinen KMC, nykyinen Gyros) silloinen omistaja.
Minun päivääni kuului oleellisesti toki myös korkokengät ja avantouinti.
Vain Elämää -päivämme ovat aina kuin polttarit. Polttarisankareina olemme vaan me muut, sillä emme yhtään tiedä, millainen ohjelma meitä milloinkin odottaa. Ja ai että se on jännää!
 
Tässä vuosien varrella on ammuttu hirvikiväärillä, huovutettu, hiihdetty, hypätty laskuvarjohyppytornista, uitu avannossa, zumbattu, tanhuttu, veneilty, surffattu, suunnistettu, mökkeilty, soitettu haitaria, laulettu karaokea, askarreltu, meditoitu, katsottu vanhoja valokuvia... Jos vaikka mitä!
On itketty elämäntarinoille ja raskaille menetyksille ja naurettu hullunkurisille tavoille. Väitän, että olemme nivoutuneet näiden päivien myötä yhä tiukemmin yhteen ja oppineet arvostamaan erilaisuuttamme enemmän.
 
Viimeisin Vain Elämää -päivämme oli tällä viikolla, kun oli upean kolleegamme Päivi Joukaisen aika pitää oma päivänsä.
Ja huhhuh, millainen kokemus meillä taas olikaan. Tässä kuvia Haminan edustan upeasta saaristosta.
Päivä alkoi ihanalla aamiaisella Päivin kotona Sippolassa. Tällaista ruis-puolukka herkkua en ollut tiennyt olevankaan. Taivas, mikä maku!
Tiesin Päivin perheen elämään kuuluvan vahvasti veneily, ja osasinkin odottaa päivää merellä.
Yllätimme Päivin saapumalla paikalle kruunut päässä, hän kun on meidän kuningattaremme, hih. Päiville näperrettiin kukkaseppele kruunun tilalle.
Myrskyjäkin kokenut kipparimme Jokke.
Reilun tunnin venematkan jälkeen saavuimme Ulko-Nuokkoon.
Upea luonto ympäröi meidät
Päivi oli oikeassa. Meren äänien kuunteleminen silmät kiinni, on äärettömän rentouttavaa, ja kuljettaa meidät unelmiemme luo.
Yksi mahtava kokemus oli kiivetä jyrkänteeltä alas meren ääreen valtavien kivien alle. Tässä minä olen sukeltamassa kallion koloon.
Aikamoista!
Valtavan kiven alla. Rohkeat rokan syö!
Ulos tultuamme edessä oli vielä jyrkkä kallioseinämä, josta piti sitten kiivetä varovasti ylös
Olen luvannut, että mitä ikinä Vain elämää-päivissä ohjelmassa onkaan, minä lupaan kaiken tehdä. Ei siinä sitten auttanut, kuin pulahtaa veneen perästä kylmään mereen.
Oli siellä kielomerikin!
Paljon seikkailuja yhdessä kokeneet Lahanka 2 ja Päivi.

Kyllä työhyvinvointi ja työporukan hyvä henki on vaalimisen arvoista. Meillä on onni kuulua näin upeaan porukkaan, eikä fiilis ja energia pysyisi niin hyvänä, jollei jokainen panostaisi siihen. Siitä kuuluu suuri kiitos koko Sales Director-porukallemme. Olemme itsenäisiä, mutta emme koskaan yksin.

Suuren suuret kiitokset Päiville ja Jokelle ikimuistoisesta päivästä. Tälläinen maakrapu oli ihmeissään. Anni