Voihan Surkeiden sattumusten sarja, kun ei mene "niinku Strömsössä".

Joulun aika toi mieleeni yhden lempi sarjoistani, sillä elämämme oli pyhien aikaan yhtä surkeiden sattumusten sarjaa.

Kerron kohta lisää tästä aurajuustoksi ja oliiveiksi kuvailemastani Netflix-sarjasta. Mutta ensin syyt, jotka innostivat minut uudelleen ohjelman pariin.

Meidän surkeiden sattumusten sarjamme:

Lämmityskattilamme termostaatti hajosi perjantai-iltana juuri ennen joulua. Yllätys, että jos pitää hajota, niin pyhiä ennen TOTTAKAI! 
Emme saaneet varaosaa, saati sitten huoltomiestä paikalle, kuin vasta seuraavana arkipäivänä. Jippijaijee! Täytyypä tässä oikein isot kiitokset esittää Costellan pojille, kun huolehtivat asian kuntoon pikanopeudella heti arjen koittaessa. Oikein joku isompi kiho saatiin paikalle, oli nähtävästi sen verran tuskastunut leidi avunpyytäjänä. (tai sitten vaan kaikki-mulle-heti-nyt-ja mielummin-jo-eilen-tyyppi).

Noh...

Kun sitten vihdoin pääsimme viivästysten jälkeen lähtemään mökille, niin eikös mitä! Liki 40cm paksu lumipeite tiilikatolla aiheutti ongelmia. Vettä tippui katosta ensin yhdestä kohdasta keskelle lattiaa, pian tiputti myös kattoikkunan reuna ja piipun lämmettyä myös piipun vierusta. Että oikein kolmen ämpärin kesämökin katto. Voi veljet! Yhtä surkeiden sattumusten sarjaa! (Kun vaari on poissa, niin kaikki alkaa hajota sekä kotona, että mökillä. Vaarin rakkaimmissa paikoissa. Niinkö tämä nyt menee? Ihan kuin jotain sairasta pilaa.)

Ja jottei surkeus tähän loppuisi...

Tuo meidän herkkävatsainen Mocca-koiramme onnistui myös ripuloimaan yhtenä yönä UUDELLE olohuoneen matolle, joka siis jouduttiin hankkimaan silloin, kun viisi mattoa meni hävitykseen noiden koiranretaleiden molemmista päistä tulleen tavaran takia. Minä sitä sitten hikipäässä keskellä yötä hinkkasin puhtaaksi kylpyhuoneessa. Onneksi olin saanut kaksi kassillista koirakodin erilaisia pesuaineita Kamu-myyjältä. Käytin varmaan kaikkia. Ja tuloksena sitten vielä liian hitaasti kuivunut hapsumatto, jonka jouduin lopulta viemään tunkkaisen hajun takia pesulaan desinfioitavaksi. Olisipa kannattanut vaan nukkua rauhassa ja viedä se suoraan pesulaan, eikä yrittää säästää siinä kohtaa. Kalliimmaksi tuli. Huoh!

Eipä ole mattoa ei... eikä lämmitystä kunnolla... Mutta on viltti ja hyvä Netflix-sarja. Ja perhe.
Surkeiden sattumusten sarja:

Kuten ohjelman tunnusmusiikissakin neuvotaan, "look away", vaihda kanavaa kun vielä voit. Sitä kun katsoo, niin siinä ei paljon vuotavat katot haittaa.

Kun vuosi sitten ensimmäisen kerran katsoimme lasten kanssa läpi tuon Netflixistä löytyvän 8-osaisen sarjan, tykästyin siihen aivan hulluna. Nyt katsomme sitä toista kertaa.

Ensimmäisen jakson aikana mietin, että onpa järjetön ohjelma.
Kuitenkin siitä jäi sellainen samanlainen tunne, kuin silloin, kun opettelin syömään oliiveja. Ne oli tavallaan ihan kamalia, muttei syömistä enää pystynyt lopettamaan, ja kohta huomasi rakastavansa niitä.

Surkeiden sattumusten sarjalla on varmasti sellainen aurajuusto-efekti. Osa rakastaa ja osa inhoaa. Minä livahdin sille rakastamispuolelle.

Kekseliäät asut, erityiset maisemat, erilaiset talot, sarjan tunnelma, sisustus, pastellivärit, vanhat autot... Ja se kiero negatiivisuus ja melankolia. Sarja on aivan pöpi, ja älyttömän koukuttava.

Katsohan tämä surkea traileri ;)

Lasten kanssa töllötetään sitä siis jo toista kertaa ja tällä kertaa mieskin istuu yhtä koukuttuneena vieressä. (minusta vai ohjelmasta...? hih!) 
Surkeiden sattumusten sarja -elokuvasta emme pitäneet aivan niin paljon, kuin sarjasta. Toki syy voi olla siinä, että kun olimme ensin nähneet sarjan, elokuvan hahmot tuntuivat "vääriltä". Vähän niinkuin luetun kirjan jälkeen nähdyssä elokuvassa usein käy.
Jos jollain teistä on muuten myydä koko kirjasarja, niin minä olen kiinnostunut. Seuraavaksi aion lukea kirjat, ja tämä olisi kiva olla kokonaisuudessaan melkoisen laajaksi kasvaneessa kirjakokoelmassani.
 

Sarja saa kaivatun toisen tuotantokauden aivan pian, kun se tulee Netflixiin maaliskuussa. Olemme jo odottavissa tunnelmissa. Sinäkin ehdit kärryille, jos et vielä ole tähän hauskuuteen (kauheuteen) tutustunut.
Onpahan vielä yksi erikoinen sattumus tähän tapahtumien sarjaan.
Ja nyt kannattaa nykäistä päähän foliohattu.
Nimittäin mainitsin iltapalalla keittiössä toiveeni, että katsottaisiin uudelleen Netflixistä tämä Surkeiden sattumusten sarja. Kun perhe innostui heti ajatuksesta, lähti mieheni avaamaan telkkaria ja avatessaan Netflixin, se tarjosi valmiiksi juurikin ko.sarjaa! Siis mitä?
Vannon, etten ole kuukausiin edes Netflixiä selatessani nähnyt sitä. Ja siinä se odotti valmiina. Mitähän tästäkin nyt sitten pitäisi ajatella? Ihan menee kylmät väreet...

Oletko katsonut Surkeiden sattumusten sarjaa?
Onko se sinullekin oliivit tai aurajuusto?
 
Anni