Yöhiippari omenapuiden alla

Oi että!
Omenapuut antavat kyllä nyt parastaan, niinkuin tämä ihana sääkin. Tälläisestä minä todella nautin, eikä sisälle malttaisi oikein mennäkään. Töitäkin olen yrittänyt tehdä niin paljon kuin mahdollista terassilla auringosta ja lämmöstä nauttien.

Kesäinen toimistotyöpaikkani illan hämyssä.
Mistähän saisi hyvän ompelijan tekemään pehmusteisiin uudet päälliset. Aurinko on polttanut vanhat...ja ehkä pari varista on ruikkinut turhan monet tarpeensa jo pehmusteille.

Vihdoin meidän pihan SPA alkaa muotoutua, ja allaskin on jo oikealla paikallaan.
Päivällä pulahdan altaaseen nauttimaan auringosta, ja yömyöhälläkin saatan hipsiä sinne viilentymään. Tai no, varsinaista viilentymistä, kun se on asetettu 36 celsiukseen, ja itseasiassa eilen yöuinnilla hilasin sen takaisin 38 asteen paikkeille, eli takaisin talviasetuksille. Ei lämmin luita riko!
Kaikki ne epäilykset, jotka minulla oli meidän altaan hankkimisesta, on kyllä haihtuneet aikapäiviä sitten. Yksi parhaista ostoksista ikinä!

Kiviä olen asetellut yhdelle reunalle ja pihasuunnittelija on luvannut tällä viikolla tuoda suunnitelmansa näytille. Lupasi onneksi myös merkitä mistä kohtaa täytyy alkaa taas kaivuuhommiin, nimittäin nyt ei istutetakaan sillä minun perusmeiningillä, eli kuoppa vaan ja kasvi siihen. Nyt tehdään kerrankin kunnolla, ettei heti oltaisi rikkaruoho-ongelmissa! (saapa nähdä mitä tästä tulee...)

Aaah! Aurinko ja kukkiva omenapuu.
Järjetön määrä kukkia! Ja yksi rentun ruusu ;)
Kivenpyörittäjän kylä... tai piha. Kyllä se joskus valmistuu, deadline on työporukan kesäpäivä 28.6. Ja kuvassa taas se maagisen ihanasti kukkiva omenapuu.

Eilen illalla vielä myöhällä nousin sängystä, kun en malttanut käydä nukkumaan, ja menin taas ihastelemaan omenapuita. (ennen kuin se on myöhäistä, terälehtiä on jo maassa)
Joskus useampia vuosia sitten, kun lapset oli pieniä, oli samanlainen kukkasato puissa. MAAGISTA!

Jos olisi joku hieno kamera, ja tiety tarvitsisi varmaan myös osata sitä käyttää, niin näistä puista saisi upeita kuvia. Nyt menee kännykkäräpsyillä...

Ensimmäinen valkoisena hohtava omenapuu näkyy etuovelle tultaessa.
Sivupihalla puita on kaksi, ja pihan perällä vielä yksi.
Ihania vänkkyröitä nämä vanhat puut.
Takapihan vanha huvimaja ja omenapuu kesäyön hämärissä.
Järjetön määrä kukkaa yhdessä puussa!
Rakastan sinistä hetkeä, sitä erityistä väriä, joka on vain silloin. Kaikki hohtaa vähän erilaisella tavalla juuri sinisen hetken sydämessä.

Eli se valkoisessa kylpytakissa öisin hiipivä tyyppi, jonka kännykän salamavalot räpsyy pimeässä, olen MIE!
Voi naapuri parat.

Tästä lisää siitä, miten päädyimme (hupsista hei, taas asuntomessujen vika!) hankkimaan ulkoporealtaan: http://starbox.fi/lumottupolku/hupsista-kuinkas-siella-asuntomessuilla-nyt-nain-kavi

Ja tässä miten se asennettiin syksyllä paikalleen:
http://starbox.fi/lumottupolku/unelmien-ulkoporeallas-nain-kotikylpyla-takapihalle-rakentui

Ai niin, arvatkaas missä kirjoittelen tätä!?
Köllötän sängyssäni Clarion hotellissa Helsingissä katsellen valtavasta ikkunasta merelle, ja palaudun samalla HELIKOPTERILENNOSTA!!!! Siis jooo-o. Tämä oli täysi yllätys, huhhuh. Kerron siitä heti, kun saan kuvat koneelle.

Täpinöissään, Anni