Fransmannin härkää kahdelle, muttei kolmelle

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä blogitekstiä, avasin ensin Fransmannin nettisivut ja mikäs siinä heti etusivulla http://www.fransmanni.fi/ komeilikaan: juuri se annos, jonka olimme Mikon kanssa viimeksi syöneet, härkää kahdelle. Haha, kuinkas sattuikaan.

Olimme siis alun perin menossa syömään Joensuun uuteen, italialaiseen ravintolaan La Passioneen, mutta kun se osoittautui lauantai-iltana aivan täydeksi, päätimme kävellä lähimpään mahdolliseen ravintolaan, sillä pakkasta oli pirusti ja mahat kurnivat kilvan tuulen jäätävän viiman kanssa. Lähimpänä sattuu olemaan Fransmanni.

Fransmanni on ihan tasokas ja miellyttävä paikka, harvoin kuitenkaan aivan erityinen millään tavalla. Kuten ei tälläkään kerralla. Ja onhan se toki ketjuravintola, vaikka ei ketju sinällään ole erityisyyden este.

Alkupalaksi otimme kolmeen pekkaan maalaisranskalaisia makupaloja: lohirilletteä, vasikanpaistia, aiolikatkarapuja, tiikeriravunpyrstöä, munakoisotartaria, tomaattihilloketta, kaprista ja blé noir -leipää. Listasta luettuna annos vaikutti varsin herkulliselta, mutta loppujen lopuksi oli aika tavallinen. Hyvää kuitenkin, vaikkei herkullista, mutta ei mielestäni ehkä hintansa (9,40) väärti. Tulee nimittäin mieleeni esimerkiksi La Passionen antipasti (illallinen La Passionessa), joka on kahdelle ja maksaa 18,50. Jotenkin ei edes kehtaa verrata näitä kahta laadultaan eikä määrältään. Harmi, ettei minulla ole kuvaa maalaisranskalaisista makupaloista, annos on näöltäänkin vaatimaton. Niin pitkälle en kuitenkaan mene, että ottaisin kyseisen annoksen uudestaan saadakseni siitä kuvan tänne. :D

Pääruuaksi Mama otti Nizzan kalaäyriäispannun (turskaa, vihersimpukkaa, tiikeriravunpyrstöä, sahramikastiketta ja uuniperuna). Hyvää, ei erityistä.

Oikeastaan Mama olisi halunnut ottaa meidän kanssamme samaa, eli härkää. Härkäannos oli kuitenkin listassa kahdelle, ja jotta siitä olisi tullut härkää kolmelle, olisi ravintolan pitänyt periä kolmannesta annoksesta suhteessa hurjan paljon kalliimpi hinta, koska härkää kahdelle -annosta varten kaikki ainekset on varattu tuplana ja kun tuplasta ruvetaan erottamaan puolikas annos, tulee tarjoilijan/ravintolan laskutoimituksen mukaan kolmannelle annokselle lähes 20 euroa enemmän hintaa kuin tuplaan sisältyville kahdelle annokselle. Eli kun kahden annos maksaa noin 50 euroa, josta yksi on siis 25 euroa, tulisi kolmannelle hintaan lisää lähes 20 euroa, eli annoksen hinta olisi jo yli 40 euroa. Juu, ei toinna maksaa itseänsä kipeäksi. Ja puuh, mikä selitys, mutta ei tuota nyt kovin paljon selkeämmin pysty selittämään ja oudolta se kuulosti lähtökohtaisesti jo siellä ravintolassakin. Annokset ilmeisesti tulevat tässä tapauksessa ravintolaan jotenkin pakattuina/pakataan ravintolassa jotenkin tms., että tällainen laskutoimitus pätee? Ei mene jakeluun.

No, minulle ja Mikolle tuli siis härkää kahdelle:


Härän sisäfileetä, ylikypsää häränrintaa, paahdettua valkosipulia, Fransmannin kastiketta, keittiömestarin kastiketta, munakoisotartarilla täytettyä artisokkaa ja lohkoperunoita

Härän sisäfileen kypsyys oli medium-, kuten olimme tilanneetkin. Sisäfile oli oikein maukasta. Ylikypsä häränrinta oli ylikypsää, eikä sinällään ihan minun makuhermojeni suosikki, mutta varsin syötävää kyllä. Kastike maistui, en tosin totta puhuttuna huomannut, missä se muuttui Fransmannin kastikkeesta Keittiömestarin kastikkeeksi. Annos oli suuri, ja olisi perunoiden puolesta riittänyt sellaisenaan jo vaikka meille kolmelle, mutta lihaa oli tarkempi annostelu; yksi rintapala ja yksi filepala per syöjä, niistä olisi ollut vaikeampi jakaa kolmelle.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava illallishetki ja maittavaa ruokaa sinällään, mutta lopulta ei kuitenkaan mitään kovin yllättävää tai erityistä.