Kazakstanilainen ruokakulttuuri; sisson blogissa vierailijana Katja

Kuva georgialaisesta ravintolasta, kun olimme Katjan luona vierailulla Kiovassa

Ystävänpäivän kunniaksi blogissani vieraskynäilee rakas siskoni Katja! Enjoy!

Kazakstanilainen ruokakulttuuri; sisson blogissa vierailijana

Ulkosuomalainen siskokin (MINÄ! :D) on tullut muutamassa Tanjan blogikirjoituksessa mainituksi, joten lienee vihdoin aika tarjota myös jotain takaisin :) Siskoni kanssa olemme monessakin samanhenkisiä, tosin yleensä toteutan iloista city-karjalaisuuttani maailmalla, ja tällä hetkellä teen sitä Keski-Aasian Kazakstanissa.

Ruokakulttuuri täällä on suomalaiseen verrattuna huomattavan erilainen; ilahdun joka kerran Suomessa ollessani siitä, kuinka paljon kaikkea on tarjolla, ja etenkin siitä, kuinka paljon enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja kasvissyöjälle löytyy. Olen itse ollut suurimman osan elämääni kasvissyöjä. Tai pitäisikö sanoa lacto-ovo-pesce-vegetarian – jota jotkut eivät kutsu kasvissyöjäksi ollenkaan, eli söin muutaman vuoden täydellisemmän kasvisruokavalion jälkeen myös kalaa, ja itseasiassa rakastan useita maitotuotteita ja munia – luomuna, tietty! Kazakstanissa tällainen ruokavalio on vielä kuitenkin aika haastava, ja työn ja ehkä laiskuudenkin vuoksi olen nyt 1,5 vuotta syönyt "mitä vaan", mutta jos ja kun palaan Eurooppaan, niin luultavasti palailen aiempaan ruokavalioonikin, nyt maassa maan tavalla.

Tämä "kaiken syöminen" ei kuitenkaan juuri täällä ole ehkä ihan niin paha asia mielestäni, koska suurin osa etenkin eläintuotteista on automaattisesti luomua, ja melkeinpä jopa enemmän (tuottajasta yms. riippuen) suoja-aineita, myrkkyjä ja torjunta-aineita löytyy kasviksista kuin eläimistä. Täällä on tilaa laiduntaa eläimen kuin eläimen; maa on valtaisa, ja koon suhteen väkiluku on sinällään pieni ja keskittyy kaupunkeihin, joten maalla tilaa on. Tähän aiheeseen tarvittaisiin tosin erillinen postaus, koska suuri osa maata on aroa!

Yksi suomalaisille vieras asia lienee runsas hevosen syönti. Täällä hevosen liha on arvostettua ja laajasti käytettyä, ja hevosesta (kuten muistakin eläimistä) pyritään käyttämään kaikki mahdolliset osat. Tiedän, että monia hevosrakkaita tämä hevosen syönti kauhistuttaa, enkä halua olla tekopyhä, mutta minulle ehkä loppupeleissä tärkeintä on kuitenkin se, että eläin on saanut kunnon elämänarvoisen elämän eli elänyt vapaana ja ehkä villinäkin, ei kasvaakseen ruuaksemme ja sidottuna ja kahlittuna. Tätä en yhäkään koskaan voi täysin hyväksyä, tai siis en myöskään halua.

Ruokakulttuuri täällä (kuten muukin kulttuuri!) on myös hyvin mielenkiintoinen sen suhteen, että siinä korostuu entisen Neuvostoliiton perinteet yhdistettyinä itämaisempaan, mausteisempaan perinteeseen – on esim. Venäjältä tuttu tilli, mutta samalla myös mausteseoksia, korostettuina vaikkapa korianterilla, chileillä ja muilla vahvemman makuisilla mausteilla, joita ei esim. nyky-Venäjällä niin laajasti kohtaa.

Minulle siskoni tapaan vahvat maut ovat erityisen mieluisia, ja tykkään kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä, ja niitä Keski-Aasia kyllä tarjoaa! Henkilökohtaisesti minulle suurin haaste on kuitenkin tuo runsas lihan tai lihatuotteiden käyttö (kasviskeittokin usein tehty lihaliemeen) sekä ruuan rasvaisuus – majoneesin paljous ja/tai tapa lisätä öljyä joka paikkaan, myös salaatteihin – ovat suurin kompastuskivi. Paljon on myös erilaisia leipiä, joita syödään aterialla kuin aterialla, mm. pyöreässä avouunissa tehtyä tandir-leipää, "makeuttamattomia munkkeja", joita tarjotaan tervetuliaisiksi/alkupaloiksi jne. Itse tykkään tummasta leivästä, kuten vanha kunnon ruispala tai reissumies.

Keskiaasialainen pasta kuulostaa vähän ehkä hassulta suomalaiseen käsitykseen verrattuna, mutta pastamaisia ruokalajeja on paljon, muutaman tässä mainitakseni: venäläistyyliset pelmenit, georgialaistyyliset mantit eri täytteineen ja etenkin paksu nauhapasta, joka on yksi pääaineksista kazakstanilaisessa sekä laajemmin keskiaasialaisessa keittiössä ja "se juttu", siitä tehdään beshbarmak, joka on yhdistelmä lihaa (useasti hevosen, sisältää myös sisäelimiä) ja nauhapastaa höystettynä mausteilla, ja tietenkin rasvalla, ja sitä syödään usein maaseudulla myös käsin, be warned! ;) Toinen tätä mausteisempi on lagman (kirjoitusasu vaihtelee maittain) vihanneksineen ja pyöreine, paksuine nuudeleineen, joka on herkullista oikein tehtynä (paitsi itse jättäisin pois paprikan... siskoni tapaan). Riisin osalta hyvin tyypillistä on plov eli pilahvi, jota löytyy laajemmin myös muista entisistä neuvostomaista, mutta kovasti taistelevat, onko se peräisin Uzbekistanista, Kazakstanista vai mistä, kaikilla on oma versionsa.

Mutta yleisesti; enpä usko, että tällaisia makumaailmoja löytyy ihan samassa muodossaan kovin monesta paikasta maailmassa! Kokonaisuudessaan Keski-Aasia on liian vähän tunnettu paikka etenkin Suomessa, mutta sillä on paljon annettavaa niin keittiön, kulttuurin, politiikan kuin elinkeinoelämän ja muiden asioiden suhteen, joten nyt mieli avoinna Keski-Aasiaa tutkimaan! Tosin, en voi sanoa, että käymisteitse valmistettua (fermented) hevosenmaitoa ruokajuomana suosittelisin... ellei sitten ole tarpeeksi seikkailunhalua ja valmius mahdolliseen ja useasti tapahtuvaan vessakäyntiin ;) Voi nimittäin olla aika haastava tuote "eurooppalaiselle vatsalle" ;)

-Katja

P.S. Loppuun täytyy vielä ruokaan liittyen mainita, että siskon tekemä inkiväärinen tonnikalamunakas on lempparini kaikista maailman aamiaisista, ja myös tuore inkiväärilohi illallisruokana herättää vahvoja positiivisia tunteita, kun täällä sisämaassa asun...