Suomalaisen pitsan alkulähteillä - Kourulan Cup-Kahvila

Niin hyvää ettei kuvatuksi saa... Huomasin blogissani valtavan puutteen: Kourulan Cup-Kahvilasta on parikin kirjoitusta, mutta pitsakirjoitus puuttuu! Kaikkihan tietävät, että Kourulan Cup-kahvilan - kotoisammin Cuppilan - pitsa tehdään Suomen ensimmäisen pitserian, Adrianon pitserian, alkuperäisellä reseptillä. Tuttua tietoa toki sekin, että ensimmäinen pitseria sijaitsi Lappeenrannassa, nykyisen Birran paikalla.

Salamipitsa, miehekäs herkku. Esimerkiksi "karvakäsipitsaan" tottuneelle pitsa on pieni halkaisijaltaan, mutta siinä on valtavasti täytettä ja makua. Pohja on paksuhko, ja se on jonkinlaista voitaikinaa tms. Yhtä kaikki, pitsa ei muistuta mitään aikaisemmin maistamaani pitsaa, se on ihan oma ruokalajinsa. Päälle vielä ropsautamme Cuppilan mausteista tomaattikastiketta, niin johan on herkkua kerrakseen.

Tässä erikoispitsa, johon ei ole otettu paprikaa, kinkkua ja simpukoita. Päälle on turautettu tuhti rinkula mausteista tomaattikastiketta. Jos nälkä on oikein kova, otamme alkuun salaatin puoliksi. Silloin tosin pitsaa saattaa jäädä palanen vielä kotiin viemisiksi.
Cuppilan tonnikalasalaatti ja lämmintä sämpylää alkupalaksi kahdelle. Terassilla. Cuppilan pitsaa on syöty ja kuvattu monta kertaa. Etsin tähän jutun kaveriksi muutaman kuvan koneeltani. Ja niin, miksikö tuli nyt mieleen kirjoittaa tämä blogi? Meidät löytää parin tunnin kuluttua Cuppilasta syömästä illallista. Pitsaa otetaan, joskin myös muut annokset ovat hyviä, runsaita ja kohtuuhintaisia. Suosittelen!

Ja jälleen, ystävämme tonnikalasalaatti.


Kinkkupitsaa Mikon makuun. Joskus jää tällainen pala kotiin viemisiksi.

Salamipitsa, lisätäytteenä tuore tomaatti.