Ajatuksia muutoksesta

Tää ei ole todellista! Kirjoitin pitkän kirjoituksen ja sit jostain kumman päähänpiston ansiosta päivitin sivun ja hups! Teksti katosi...

No, aloitetaanpa uudelleen. Kaikki lähti siitä, kun oltiin työporukan kanssa tänään kuvaamassa materiaalia meidän lyhytelokuvaan paikallisessa vaateliikkeessä ja siellä ajattelin kai ääneen, että vielä joskus voin käydä vaatteita ostamassa ihan tavallisten ihmisten vaatekaupoista. Ei tarvitse mennä aina sinne isojen tyttöjen osastolle ostamaan niitä mariininsinisiä vaatteita. Tosin, tykkään pukeutua tummaan, mielellään mustaan. Johtuisikohan se siitä tummalla pystyy peittämään kurvajaan kun taas tuntuu että kirkkailla väreillä ja värikkäillä kuoseilla korostaa tiettyjä ominaisuuksia... muuttuukohan minun vaatemakuni ja tyylini miten paljon?

Korostamisesta tuli mieleen beba, ainoa ruumiinosa mistä pidän, pitkälti puolisoni ansiosta... mitäs sitten jos sekin pienenee? Kun näin iso ihminen laihtuu niin mihin se kaikki ylimääräinen minua ympäröivä ja minua kasassa pitävä nahka menee?

Tästä seuraavaan ajatukseen. Joku tuolla Facebookin puolella, missä muuten sain ihanan paljon tykkäyksiä ja ihania kommentteja, ehdotti liikkumismuodoksi vesiliikuntaa. Nyt aion rikkoa erään minua vaivanneen pelon tai miksikä sitä nyt voisi sanoa... Aion mennä lasten kanssa hiihtolomalla kylpylään päiväksi...

Noh... siinä on vielä pari muuttujaa ennenkuin pääsen altaan veden korkeutta nostamaan parilla metrillä (toivotaan ettei tule tsunamia) a) kotona pitäisi uskaltaa kokeilla uimapukua, että vieläkö se menee ratkeamatta päälle b)riisua tuntemattomien ihmisten edessä c)peseytyä ja saunoa julkisessa paikassa d)astua uimapuvussa sinne altaiden puolelle....

Tyttäreni lohdutti minua, sanoi minun näyttävän altaassa norpalta... no, ihan miten vaan, onhan minulla ihana pikku kuutti mukana uimareissua turvaamassa...

Ryhmä alkaa huomenna. Kotivaaka näytti tänäaamuna 101 kg, tasan... katsotaan mitä sairaalan vaaka näyttää huomenna...

No, ennenkaikkea toivon, että kaikki muutos mikä minussa tapahtuu on vain ulkoista muutosta. Toki, kipu lonkassa saisi hävitä, mutta en halua muuttua sisäisesti... en yhtään.